Lapsuuteni Kalajoen iloinen virran juoksu, nuoruuteni Tornionjoen vuolas väylä, aikuisuuteni Keitele ja nyt kahden Saarijärven kosken välissä kuohuva Kallinjärvi, näistä elämäni virtaavista vesistä olen ammentanut siveltimenvetoihini veden voimaa, liikettä ja hienovaraista herkkyyttä.
Aluksi oli vain lyijykynä ja puotipaperi, myöhemmin värikynät, joiden kanssa jo nelivuotiaana viihdyin useita tunteja yksinäni, kun äiti oli töissä vaununsiivoojana rautateillä. Toki naapurin rouva piipahti väliin pikku taiteilijaa katsomaan. Sain joululahjaksi kuuden kynävärin rasian. Nyt pystyin värittämään! Erään kerran äiti toi junasta lastenlehden, jossa oli värityskilpailu. Voitin tämän ensimmäisen taidekilpailuni. Palkinnoksi sain viisi markkaa rahaa. Sillä ostettiin Porvoon väriliidut, nuo kulmikkaat, kovat öljyliidut, jotka olivat erinomaisia väriliituja viivakielen oppimiseen. Myöhemmin menestykseni toisessa valtakunnallisessa kuvaamataitokilpailussa tuotti palkintosumman, jolla sain hankituksi elämäni ensimmäiset monot, hiihtohousut, anorakin sekä sukset ja sauvat!
Tornion Seminaari oli varsinainen kulttuuriopisto, niin kuin opettajanvalmistuslaitokset siihen aikaan olivat. Oli kulttuurikilpailuja luokkien kesken. Osallistuttiin myös opettajaksi valmistuvien vuosittaisiin valtakunnallisiin kulttuuri- ja urheilukisoihin.
Taideharrastukseni lisäksi näyttelin Tornion teatterissa, harrastin yksinlaulua ja urheilin. Taide oli kuitenkin harrastuksista ykkönen.
Torniosta elämäni virta vei Pyhäsalmelle luokanopettajaksi. Pian hakeuduin kuvaamataidon erikoistumisopintoihin Turkuun. Opetushallitus myönsi minulle kuvaamataidon aineenopettajan kelpoisuuden. Olin Vetelissä ja Saarijärvellä kuvismaikkana. Työ oli sydäntäni lähellä, olin innostunut. Oman taiteen harrastamiseen ei kuitenkaan löytynyt paljon aikaa. Palasin luokanopettajaksi Suolahden Majalan kouluun. Alkoi aktiivinen oman taiteen tekemisen aika.
Olen ollut mukana Äänekosken Taiteilijaseuran, Saarijärven Sienan ja Jyväskylän Taiteilijaseuran toiminnoissa ja olen edelleenkin. Osallistun yhteis- ja ryhmänäyttelyihin, sekä vuodesta 1983 olen pitänyt myös yksityisnäyttelyitä. Viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. Vuosituhannen vaihteessa perustin taidetalo Laaja-Artin Konginkankaalle. Kutsuin vuosittain maamme huippuja, mutta myös nuoria nousevia taiteilijoita koko kesäkauden kestävään näyttelyyn kotiini, joka oli kartanomainen entinen koulu. Poikkitaiteellinen, kymmenen vuotta kestänyt taidetalotoiminta Laaja-Artissa sai Suomen Kulttuurirahaston huomionosoituksen taiteen hyväksi tehdystä työstä.
Olen saanut residenssi- ja matka-avustuksia paikalliseen kulttuuriin perehtymiseen ja työskentelyyn Prahassa, Berliinissä, Pariisissa, Firenzessä, Barcelonassa. Espanjan Fuengirolassa opiskelin guerda seca -tekniikkaa. Sinne matkaan ensitalvenakin.
Virran varrelta -näyttelyyn olen tuonut teoksiani pitkältä aikaväliltä, vaikka näyttelytilaa onkin suhteellisen vähän. Haluan tarjota katsojille pieninä taide-elämyksinä oman kehitystarinani. Sen avulla katsoja saattaa löytää yhtymäkohtia omaan kokemusmaailmaansa.
Maisa Kiven taidenäyttely Virran Varrelta on esillä Taidekamarilla 2.7. - 28.7.2018.