Arkkitehtuuri! Siinäpä seisauttava sana. Arkkitehtuurissa on monumentaalirakentamisen ja julkisivujen historiallinen hohde ja kaiku. Ajan ja kulttuurin jysäyttävä julkilausuma. Kuvataide on sen rinnalla hintelä pikkumies. Arkkitehtuuri hyväksyy vierelleen vain ja korkeintaan patsaat. Colosseum! Rakennuttajan minäkuva.
Suomi sairastui arkkitehtuuriin sotienjälkeisinä vuosina. Mutta se ei tietenkään koskenut asuin- ja toimistorakentamista. Eikä kaavoitusta. Eikä varsinkaan julkisivuja. Se koski monumentaalia.
Rovaniemi on tästä sekasortoinen esimerkki. Sen kaupunkikuvaa ei voi parhaallakaan ymmärryksellä pitää ymmärrettävänä. Keskusta on kakofoninen kokoelma eri vuosikymmenien aaltopelti-, tiili- ja betonijulkisivuja. Raivoisan rakentamisen kokoelma. Rakennukset huutavat toisilleen kuin vertaistukea hakien. Kaiken keskellä mylvivät kauppakeskukset, joiden julkisivuista ei ajatusta löydy.
Miksi tämä tapahtui kautta Suomen? Kiireessä tietenkin ja täällä sodan jälkeen etenkin.
Rovaniemellä on asemakaava. Sen näkee Koti-hostellin logosta, kun päätä hieman kääntää. Muualta ei.
Alvar tulee nurkan takaa. Alvar tulee vastaan hälisevän keskustan insinööritoimistojen ja kuntapäättäjien sekaseurakunnan hätiköinnin jälkeen kuin kateederille nostettu kulttuurinkuikelo. Pyhä kolminaisuus. Joista virastotalo on niin selkeä epäonnistuminen, ettei sitä viitsisi mainita. Sen takana nostaa sormensa papinkaapu. Ja jokirannassa muulle rakentamiselle varattu kihtitautinen sairaala. Mutta eteenpäin!
Alvar veti julkisivun potenssiin Helsingin Finlandiatalossa. Carraran marmori pantiin kääntyilemään väärään ilmastoon.
Helsingissä Kallio ja Vallila säilyivät kivikaupungin sydämenä. Ei niitä kauniiksi voi haukkua, mutta ajan saatto teki niistä kaupungin. Kuten Trasteveren Roomassa paljon aiemmin. Kaupunki sai vanheta omia aikojaan.
Rovaniemellä lähtökohta oli toinen. Lähes historiaton. Ja siksi ajattoman ymmärrettävä.
Espoossa keskustellaan, voidaanko 70-luvun hylättyä virastotaloa suojella. Rakennus on kauhuelokuvan kulissi. Yle otsikoi nettisivuillaan Voiko rumaa suojella?
Rovaniemi on tämän kysymyksen äärellä ennemmin tai myöhemmin.
Mitä yltiörakentamisesta jätetään? Kuka lopulta jättää jäljen? Ja mihin. Julkisivulautakunta? Liikennevirasto? Rakennusyhtiöt?
Omalaatuinen yhteensattuma Rovaniemellä ja Helsingillä on, ja siihen tuskin lautakunnat hetkessä puuttuvat. Korundi! Tuo hieno viilto historiasta tähän päivään. Ja mikä paikka asemakaavassa!
Vaikea kuvitella, että sen suunnitteli sama arkkitehti kuin Helsingin Kampin kauppakeskuksen, Jussi Pallasmaa . Jussi laittoi bussiaseman Helsingissä maan alle ja säilytti entisen rahtiaseman Rovaniemellä liitoksena kulttuuriperintöön.
Nyt kun niemet Helsingissä ja Rovaniemellä on täytetty, katselen molempiin suuntiin. Helsingissä on rakenteilla Kalasatama. Suosittelen kaikille havaintoesitystä, joka on tietenkin netissä. On Rovaniemelläkin moiselle tontti, jos niin halutaan.
Kirjoittaja palasi Rovaniemelle vuosikymmenien jälkeen ja katselee vanhaa kotikaupunkiaan uusin silmin.