Nimet Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi ja Lasse Virén ovat Tukholman olympiastadionin kunniataulussa stadionilla juostujen maailmanennätysten tekijöiden joukossa. Nyt nimet ovat myös viereisen kadun jalkakäytävällä, kun Tukholman olympiastadionin Walk of Fame sai lauantaina uusia jäseniä.
– Hieno asia, että muistetaan, Virén tuumi.
– Tämä stadion oli hieno paikka kilpailla. Katsomot ovat lähellä, ja tuntui, että yleisö on melkein radalla.
Suomalaiskolmikosta Kolehmaisen juoksu-ura linkittyy vahvimmin Tukholman olympiastadioniin. Hän voitti olympialaisissa 1912 kolme kultamitalia: 5 000 metriä, 10 000 metriä ja maastojuoksun. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän voitti vielä Antwerpenissä olympialaisten maratonin.
Nurmi aloitti kultaisen 1920-lukunsa Antwerpenissä voittamalla 10 000 metrin, maastojuoksun ja maastojuoksun joukkuekilpailun. Hänelle kertyi vuosikymmenen kolmista olympialaisista yhteensä yhdeksän kultamitalia.
Virén voitti 5 000 ja 10 000 metrin olympiakullat Münchenissä 1972 ja Montrealissa 1976. Nelinkertaisella olympiavoittajalla on nimissään edelleen kahden mailin ja 5 000 metrin Suomen ennätykset. Lisäksi hän jakaa 3 000 metrin Suomen ennätyksen Ari Paunosen kanssa.
Tärkeä kilpailu ennen Müncheniä
Kahden mailin Suomen ennätyksensä Virén juoksi Tukholmassa 1972. Aika 8.14,0 oli lisäksi maailmanennätys.
– Se oli tärkeä kilpailu ja juostiin juuri ennen Münchenin olympialaisia. Paikalla olivat suunnilleen samat juoksijat kuin Münchenissäkin tuli olemaan, Virén kuvaili asetelmien hakua.
Muistot kilpailusta ovat silti vähäiset.
– En muista kilpailuista kovin paljon. Silloin oli niin keskittynyt.
Kahden mailin ratkaisu on edelleen kirkkaana mielessä.
– 200 metriä ennen maalia ratkaisin pelin.
Virén seuraa yleisurheilua edelleen, mutta ei lähde arvioimaan nykyjuoksijoita.
– En tunne heitä tai heidän aikojaan niin tarkkaan. Topi Raitasen tunnen suomalaisista vähän paremmin.
Kaksikymppinen yllättäjä
Virén muistetaan erityisesti Münchenin olympialaisten 10 000 metrin kilpailusta, jossa hän kaatui ja nousi voittoon.
– Kaikki osallistujat olivat liikkeellä sillä mielellä, että voivat voittaa. Puolivälissä juostiin päälle, tuli kosketus, ja ykskaks olin nurmen pinnassa.
– Nousin ylös ja ajattelin, lähdinkö väärään suuntaan, mutta yleisö käänsi minut oikeaan suuntaan, Virén hauskuutti 51 vuotta myöhemmin.
Olympiakultien joukosta olisi helppo poimia uran kohokohta, mutta Virén palasi muistoissaan vuoden 1969 Ruotsi–Suomi-maaotteluun, joka oli hänen ensimmäisensä ja yksi seuraavan vuosikymmenen menestyksen lähtölaukauksista. Hän voitti Tukholmassa 5 000 metrin kilpailun.
– Tulin tänne kaksikymppisenä juoksijana edustamaan Suomea, eikä minun pitänyt voittaa.
– Muutenkin maaottelut olivat aina vuoden kohokohta. Myrskylästäkin lähti linja-autollinen väkeä maaotteluun. Toista se on nyt.
