Suomen maanteillä kuoli viime vuonna 256 ihmistä, mikä on 35 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että liikenneturvallisuusviranomaisten asettama tavoite, liikenteessä vuosittain kuolleiden määrän pudottaminen enintään 218:aan, karkasi – jälleen kerran – ulottumattomiin.
Tuoreimmat luvut selviävät Lännen Median liikennevakuutuskeskukselta saamista ennakkotiedoista (LK/PS 18.1.).
Syitä synkkään takapakkiin ei tiedetä. Se tiedetään, että viime vuoden tilastot olisivat voineet olla vieläkin synkemmät, jos kesä 2015 olisi ollut lämmin, eikä taantuma painaisi päälle.
Yleensä tieliikenneonnettomuudet lisääntyvät samassa tahdissa liikennemäärien kasvun kanssa. Tällä kertaa syytä ei voi etsiä sieltä, koska taantuma on pitänyt liikennevirran samana jo useampana, peräkkäisenä vuonna. Myös lämpimän kesän tiedetään kasvattavan liikennekuolemia. Kesä 2015 oli kuitenkin kylmä muuallakin kuin Lapissa.
Yksi selitys asiaan löytyy tilastoista. Vuosi 2014 (221 liikennekuolemaa) oli ennätyksellisen hyvä, kun taas sitä edeltävinä vuosina liikenne vaati suunnilleen saman verran kuolonuhreja kuin viime vuonna. Lähiajan synkin vuosi on 2011, jolloin teillä kuoli 292 ihmistä.
Näyttääkin siis siltä, ettei maanteiden turvallisuus ole oleellisesti huonontunut, eikä parantunut 2010-luvulla.
Maasta löytyy niitäkin, jotka syyttävät kehityksestä Liikkuvan poliisin lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä paikallispoliisille. Liikkuva poliisi siirtyi historiaan kaksi vuotta sitten.
Muutoksen jälkeen poliisin kirjaamien liikennerikkomusten määrä on pudonnut 30 000:lla. Samaan aikaan automaattivalvonnan eli peltipoliisien kautta tulleiden ylinopeussakkojen määrä on noussut niin, että autoilijoille lähti viime vuonna 70 000 sakkoa edellisvuotta enemmän.
Liikennekuolemien määrän kasvun syitä lienee turha hakea liikkuvan poliisin puuttumisesta.
Suurin syypää löytyy samasta paikasta kuin aina ennenkin: ratin ja penkin välistä. Vain pieni osa onnettomuuksista johtuu teknisestä viasta tai muusta, kuljettajasta riippumattomasta syystä. Yleensä turman lähtökohtana on ratinkääntäjän tekemä virhe, jonka käynnistäjä voi olla liian suuri tilannenopeus, huomion hetkellinen herpaantuminen, piittaamattomuus liikennesäännöistä tai joku muu, usein ajoasenteisiin liittyvä tekijä.
Jos haluamme vähentää liikennekuolemia, muutoksen on lähdettävä meistä.