Onko maakuntiin tulossa nykyistä toimivampi, halvempi ja yksinkertaisempi hallinto vai päädytäänkö uudistuksessa entistä byrokraattisempaan ja kalliimpaan hallintohimmeliin?
Selvitysmies Lauri Tarastin työstämä yyy-luonnos (ymmärrettävämpi, yksinkertaisempi, yhdenmukaisempi) itsehallintoalueiden eli maakuntien tehtävistä ei sisällä uusia avauksia. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sai, mitä tilasi.
Tarasti ehdottaa, että uudet maakunnat (18) ryhtyvät hoitamaan nykyisten maakuntaliittojen tehtäviä. Ylintä, poliittista valtaa käyttävät vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot. Asioiden valmistelusta ja muusta virkatyöstä vastaavat maakuntahallitus sekä ministeriöstä käsin ohjattu maakuntavirasto. Ely-keskusten tehtävät siirtyisivät pääosin maakunnalle ja pieneltä osin kahden tason aluehallintovirastoille. Kunnat luopuisivat ympäristöterveydenhuollosta ja pelastustoimesta sekä halutessaan rakennusvalvonnasta ja ammatillisesta koulutuksesta.
Tämä tietäisi työnantajan vaihtoa noin 12 500 kuntatyöntekijälle. Lukuun eivät sisälly sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät (250 000), joiden työnantaja vaihtuu massiivisen uudistuksen toisen puolen eli soten myötä.
Tarastin toimeksiantoon eivät kuuluneet maakuntien toimivalta-asiat, eivätkä sote- ja rahoitusjärjestelyt, jotka muodostavat uudistuksen poliittisesti vaikeimman etapin. Haastavin rasti on verotus, johon pitää löytää erilaisia maakuntia mahdollisimman tasa-arvoisesti kohteleva malli, joka kelpaa kaikille hallituspuolueille.
Asioita pitää tapahtua paljon ja nopeasti, jotta hallituksen itselleen asettama tavoite – uuteen maakunta- ja sote-palvelumalliin siirtyminen 2019 – toteutuu. Jo huhtikuuhun mennessä on saatava lausuntokierrokselle järjestämis-, maakunta- ja voimaanpanolait.
Tavallisen lappilaisen näkökulmasta katsottuna massiivisessa hallintoremontissa on tärkeintä se, että byrokraatit ovat helposti tavoitettavissa, palvelut tasapuolisempia ja parempia sekä verorahoja säästyy.
Vaikka Tarastin selvitys selkeyttää kokonaisuutta, se ei takaa hyvää lopputulosta. Vaarana on yhä, että hallinnon verkko monimutkaistuu entisestään.
Lapin kannalta paras vaihtoehto olisi suora kansanvaali maakunnallisine verotus- ja sopimusoikeuksineen. Muuten itsehallinto jää vajaaksi, keskushallinto vahvistuu ja kustannukset todennäköisesti kasvavat.