Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja maakuntahallinnon perustaminen ovat vuosikymmeniin merkittävimmät lakihankkeet. Uudistuksissa näkyvissä ovat suuntaviivat, mutta niiden viitoittamina on kirjoitettu useita satoja sivuja pitkät lakiluonnokset.
Esityksiin odotetaan valtavaa määrää lausuntoja ja kehittämisehdotuksia. Niin pitääkin. Näin valtaisat hankkeet eivät valmistu hetkessä. Lakien kirjauksia joudutaan vielä matkan varrella korjaamaan.
Jo nyt on esitetty merkittäviä huomioita useisiin uudistuksen kohtiin. Niiden huomioimiseeen kannattaa panostaa.
Maakuntahallinnon kehittämien vaatii runsaasti tarkennuksia. Lakiluonnosten perusteella maakuntien itsehallinto on jäämässä huomattavasti kunnallista itsehallintoa heikommaksi. Kuntaliitto, maakuntaliitot ja sairaanhoitopiirit ovatkin korostaneet, että itsehallintoa tulee kehittää uudistuksen toimeenpanossa.
Valtioneuvostolle on jäämässä varsin laajat oikeudet puuttua maakuntien päätöksentekoon. Maakunnilla ja vaaleilla valituilla maakuntapäättäjillä tulee olla aidosti itsemääräämis- ja harkintavaltaa. On vaara, että maakunnat vesittyvät valtion aluehallinnoksi.
Sellaisia maakuntia ei tarvita. Ne eivät toteuta itsehallintoa, eivätkä kansalaiset tunnista niitä äänestämisen arvoisiksi. Puolitekoisuus maakuntahallinnossa on varma tie sen tuhoamiseen. Jotkut sitä saattavat halutakin, siksi eri puolueiden kantoja ja tavoitteita on syytä seurata tarkalla silmällä.
Lakiluonnosten perusteella maakunnilla ei ainakaan aluksi olisi verotusoikeutta. Siten ne tulisivat olemaan täysin riippuvaisia valtion rahoituksesta. Kun soteuudistuksen tavoitteisiin kuuluu myös kolmen miljardin euron säästö, jäisi maakuntien taloudellinen liikkumavara hyvin pieneksi.
Valtio ohjaisi voimakkaasti maakuntien palvelujen järjestämistä, palvelujen tuotantoa, hankintoja, tukipalveluja, investointeja ja maakuntien oikeutta tehdä taloudellisia sitoumuksia, kuten ottaa lainaa.
Valtion halu tiukkaan ohjaukseen kertoo epäluottamuksesta. Keskushallinnossa elää vahva käsitys, ettei maakunnissa osata itse tehdä järkeviä päätöksiä ja että ne ovat innokkaina vaatimassa valtion tukea omien epäonnistumistensa jälkeen.
Lakiehdotukset ja niiden kustannusvaikutusten sekä muiden vaikutusten arvioinnit ovat vielä merkittäviltä osin keskeneräisiä ja edellyttävät laajaa jatkovalmistelua. Valtion ohjausta tulee jatkovalmistelussa tarkastella kriittisesti itsehallinnon näkökulmasta.