Torniolaista Säipän taloa asuttaa rauhaton sielu.
Nuori sairaanhoitaja rakastui ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiseen upseeriin ja huokailee nyt suuren rakkautensa perään. Jos joku uskaltaa koskea rakastetun lähettämiin kirjeisiin, hän voi pian kuulla tai nähdä jotain kummallista.
Jotkut tosin kertovat naisen kulkevan naapurissa, entisellä lukiolla, joka rakennettiin alunperin venäläisten kasarmiksi ja toimi myös sotasairaalana. Välillä rakkauden kohde taas on saksalaissotilas, ja sotakin taitaa olla tässä versiossa eri.
Oli miten oli, Sylva Kronwallin tarina lienee Tornion ja lähiseudunkin tunnetuimpia kummitustarinoita.
Siihen ja moniin muihin Tornionlaakson yliluonnollisiin ja muuten outoihin tarinoihin pääsee nyt tutustumaan Tornionlaakson maakuntamuseon erikoiskierroksella Lentonoitia ja kauniita kummituksia. Karmeuksia ei tarinoissa peitellä, joten kierros on suunnattu yli 15-vuotiaille.
–Sylvankin tarinassa on mielestäni mielenkiintoisinta, että se on niin vahva. Se elää edelleen ja nousee esiin aina uudelleen ja uudelleen, pohtii museon johtaja Minna Heljala .
Erilaiset uskomukset ovat eläneet Heljalan mukaan pohjoisessa jopa hämmästyttävän pitkään.
–Ainakin 1990-luvulla vielä törmäsin ihmisiin, jotka olivat hukanneet lompakkonsa ja kävivät kysymässä näkijältä, missä se on, Heljala muistelee.
–Esimerkiksi luonnon lähellä eläminen on ehkä vaikuttanut siihen, että uskomukset ovat pohjoisessa niin vahvoja.
Moni tunnettu tarina perustuu erikoisiin persooniin, jotka ovat jääneet elämään paikallisten suussa ja kirjoituksissa. Yksi heistä on 1900-luvun alkuun asti elänyt torniolainen Iisakki Pistokoski , joka tunnettiin kansan keskuudessa parantajana ja näkijänä – ja noitana.
Museon kokoelmista löytyy myös Pistokosken esineistöä: reki, jolla hän lensi Alatornion kirkon läpi, rasia, jossa hän säilytti hautausmaan multaa käytettäväksi esimerkiksi paiseiden parantamiseen sekä pikarit, joista hän näki kadonneen esineen tai karanneen kotieläimen olinpaikan – näin ainakin kerrotaan.
Tarinoita on pyritty keräämään koko Tornionlaaksosta. Omia noitia löytyykin Minna Heljalan mukaan melkein joka kylältä.
Pistokoski oli siinä mielessä poikkeus, että useimmat noidat olivat naisia, mikä liittynee siihen, että terveydenhoito, luonnonparannus ja muu vastaava oli ennen tyypillisesti naisten alaa.
Suuri osa tunnetuista tarinoista ajoittuu 1800-luvun lopulle. Noitien ja kummitusten lisäksi on myös muita outouksia, kuten Yli-Muonion korkeudella Ruotsissa hautausmaalla liikuskelleet uskomusolennot.
–Osittain nämä tarinat ovat tietysti syntyneet siitä, että ihmiset pelkäsivät vainajia ja hautausmaita. Kansantaruissa usein kohdataan vainajia, jotka tulevat jossain muodossa kostamaan tai kummittelemaan. Siihen voi liittyä esimerkiksi huonoa omatuntoa vainajaa kohtaan, Heljala pohtii.
Osa kierroksen selkäpiitä kylmäävistä tarinoista on myös täyttä totta. Vuonna 1909 Tornion Parasniemen pappilan renkipoika rakastui ruustinnaan ja yritti murhata kirkkoherran. Kirkkoherra ei kuollut, mutta kyllä tällaista tarinaa nykyään reviteltäisiin iltapäivälehtien otsikoissa kissankokoisin kirjaimin.