Datakeskusten sähköveron kiristäminen on strateginen virhe, joka vaarantaa Suomen mahdollisuuksia hyödyntää energiajärjestelmän muutokseen liittyviä tuntuvia mahdollisuuksia.
Lapin Kansa kertoi (11.3.) Pellossa keskeytetystä hankkeesta, jossa lämpöä tuottava polttolaitos oli tarkoitus korvata lämpöpumpuilla ja Nordblockin toimittamalla joustavalla hukkalämpöteknologialla. Tämä on valitettavan kouriintuntuva esimerkki siitä, miten poukkoileva veropolitiikka voi pilata jo pitkälle valmistellut investoinnit, jotka olisivat olleet sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta mielekkäitä.
Kaikki datakeskukset eivät ole samanlaisia. On syytä tarkastella perinteisiä datakeskuksia, joiden sähkönkäyttö on tasaista ja uuden sukupolven joustavia datakeskuksia, jotka voivat nopeasti mukauttaa sähkönkulutustaan tuotannon ehdoilla, toisistaan poikkeavina kulutustyyppeinä. Joustavien datakeskusten äärimmäinen joustokyky on elintärkeää Suomelle, koska meillä on rakennettu paljon epäjatkuvaa sähköntuotantoa.
Tavalliselle kansalaiselle tilanne ilmenee sähkön hinnan voimakkaana vaihteluna. Joustavat datakeskukset kykenevät reagoimaan nopeasti tuotannon vaihteluihin ja tasapainottamaan sähkön hintaa 24/7/365. Niiden äärimmäinen joustokyky voi lisäksi auttaa välttämään kalliita ja tehottomia investointeja esimerkiksi ylimitoitettuun varavoimakapasiteettiin tai pelkkiin vastuksellisiin sähkökattiloihin.
Joustavuuden lisäksi datakeskukset voivat tuottaa merkittäviä säästöjä ja ympäristöhyötyjä sektori-integraatioiden eli hukkalämmön avulla, mikä Pellon hankkeessa oli keskeinen tekijä. Siinä paikallisen polttolaitoksen lämmöntuotanto olisi korvattu täysin datakeskuksen hukkalämmöllä, jolloin lämmöntuotanto olisi sähköistynyt käytännössä päästöttömäksi.
Veronkorotus teki hankkeen taloudellisesti kestämättömäksi, vaikka valtio oli jo sitoutunut tukemaan sitä investointituella. Vastaavia hankkeita on ollut suunnitteilla ympäri maata, mutta poukkoileva veropolitiikka uhkaa kaikkia vastaavanlaisia investointeja.
Vaikka sähköveron alennusta on kutsuttu verotueksi, sen voi nähdä myös keinona turvata kilpailukykymme kilpailullisessa maailmassa. Kilpailemme globaaleista datakeskusinvestoinneista monien maiden kanssa, joissa sähkö on hyvin edullista.
Suomelle on kriittistä ylläpitää investointiympäristön vakautta ja ennakoitavuutta. Poliittisen salamaniskun seuraukset eivät jää pelkästään toteutumattomiin investointeihin, joista emme koskaan kuulekaan, vaan tämä heikentää myös Suomen mainetta pitkäjänteisenä, vakaan ennustettavana toimintaympäristönä.
Jos Suomi todella haluaa edistää puhdasta siirtymää ja saavuttaa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, tulisi veropolitiikassa huomio kiinnittää erityisesti teolliseen joustavaan sähkönkulutukseen ja aktiiviseen hukkalämmön hyödyntämiseen. Näin tänne voi syntyä aidosti innovatiivisia uuden sukupolven datakeskushankkeita, joista saadaan monenlaisia paikallisia hyötyjä – työllisyyttä, verotuloja, uusia yrityksiä ja korkean osaamisen klustereita rakennus- ja tuotantovaiheissa – ja vältetään sähköntuotantoinvestointien epävarmuuksia.
Hallitus päättää, mutta päätöksillä voi olla – ja usein on – seurauksia, joita päätöksentekijä ei ole osannut ennakoida. Veronkiristys summamutikassa tappaa juuri ne investoinnit, joita Suomi kipeästi tarvitsee saadakseen kestävämmän, joustavamman ja taloudellisesti vahvemman sähköverkon.
Pellon esimerkki on vain yksi monista, mutta se on selkeä viesti siitä, että veropolitiikkaa pitää pystyä ohjaamaan strategisella näkemyksellä, eikä lyhytnäköisellä arvuuttelulla.