Pääkirjoitus

Luu käteen te­no­lai­sil­le

Eduskunnan perustuslakivaliokunta hyväksyi Teno-sopimuksen, vaikka totesikin sen ongelmalliseksi paikallisille. Ratkaisua on vaikea ymmärtää.

Tenojoen uusi kalastussääntö eteni ison askeleen eteenpäin, kun perustuslakivaliokunta hyväksyi Norjan kanssa tehdyn sopimuksen ja siirsi sen eduskunnan käsittelyyn (LK/PS 24.2.). Jos ja kun eduskunta hyväksyy sopimuksen, se astuu voimaan jo ensi kesänä.

Oudoksi valiokunnan päätöksen tekee se, että se myönsi kalastussääntelyn aiheuttavan heikennyksiä saamelaisten harjoittamaan, perinteiseen kalastukseen. Lisäksi valiokunta katsoo, että saamelaisille olisi pitänyt turvata oikeus kalastaa Tenolla paremmin kuin sopimuksessa tehdään. Tämän takia Lapin kansanedustaja Markus Lohi (kesk.) esitti, että sopimuksen läpimenoon tarvitaan eduskunnassa 2/3 enemmistö. Esitys hävisi äänin 6-8. Näin lakiehdotus voidaan käsitellä eduskunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

Päätös oli karvas pettymys pohjoisen väelle, joka vastusti uutta kalastussääntöä yksissä tuumin. Vastustajien joukossa olivat Tenojokivarren asukkaat molemmin puolin rajaa, Lapin kansanedustajat, Lapin liitto ja Finnmarkin valtiopäiväedustajat. Vastustuksen syyt löytyvät paikallisten kalastusta ja oikeuksia rajoittavista sääntökiristyksistä. Utsjoella nähdään, että ne vaarantavat perinteisen pyyntikulttuurin lisäksi jokivarren matkailuelinkeinon.

Perustuslakivaliokunta vaatii, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä se, miten saamelaisten kalastusoikeuksia voidaan turvata hallituksen ehdotuksia paremmin. Tällä ei ole vaikutusta sopimustekstiin, joka on ja pysyy, koska kyseessä on kansainvälinen sopimus.

Toki eduskunta voi halutessaan hylätä sopimuksen, jolloin se ei astuisi voimaan. Tämä on epätodennäköistä, koska kyseessä on enemmistöhallituksen esitys.

Tenon kalastussääntö voi näyttää etelän näkökulmasta vähäpätöiseltä asialta, mutta se ei ole sitä Ylä-Lapissa. On selvää, että päätös heikentää paikallisten luottamusta Juha Sipilän (kesk.) hallitukseen, jonka ministerit tapaavat painottaa juhlapuheissaan maakunnan väen kuuntelemista ja heidän tahtonsa kunnioittamista.

Kalastuskiristyksiä on perusteltu lohikantojen suojelulla. Perustelu on hyvä ja kannatettava, mutta samaa ei voi sanoa tyylistä, jolla sopimus tehtiin. Siinä paikallisten mielipiteet ohitettiin siirtomaaisännän ottein. Punalihaisen pelastamiseen olisi ollut löydettävissä myös sellaiset keinot, jotka olisivat tyydyttäneet sekä viranomaisia että paikallisia. Nyt ne tyydyttävät vain viranomaisia, jos loppupelissä heitäkään.