Kompastun tyhjään savukeaskiin harppoessani Torniossa Victorian torin poikki matkalla kanavan alajuoksulle. Kiroan askia mielessäni, poimin sen maasta ja heitän lähimpään roskikseen. Jatkan matkaa laiturille ja istahdan. Suljen silmäni ja annan tuulen sivellä auringon lämmittämiä kasvojani. Silmät aukaistuani olen näkevinäni ahvenen hyppäävän laiturin liepeillä. Tarkennan näköni vedessä uiskentelevaan otukseen. Se ei ole ahven, se on Karhu, joka on eksynyt rantaan viikonlopun jäljiltä. Karhulla on selvästikin ollut nälkä, sillä se on jättänyt hampurilaisen käärepaperit veteen lillumaan. Ajattelen, etten kuuna päivänä roskaisi luontoa.
Pyöräilen ystäväni luokse Jenkkiä poksutellen. Purkka alkaa menettää makuaan ja sylkäisen sen suustani tienpientareelle. Purkkaahan se vain on, ajattelen. Se on niin pieni, ettei sitä edes huomaa vihertävien ruohonkorsien joukosta. Se soluttautuu kivien sekaan, eikä kukaan saa tietää pikku rikkeestäni.
Usein satunnaista roskaamista vähätellään. Annamme itsellemme luvan sotkea silloin, kun lähettyvillä ei ole roska-astiaa. Ikään kuin se olisi jonkun muun syy. Voitte kuvitella mitä tapahtuisi, jos jokainen meistä jättäisi limsatölkin metsään kerran vuodessa 60 vuoden ajan. Seurauksena metsissämme lojuisi 330 miljoonaa metallitölkkiä, joista suurin osa säilyisi siellä vielä seuraavan kahden sukupolven ajan hyvin hitaan maatumisprosessinsa vuoksi.
Roskat eivät ole ongelmallisia vain maatumisen kannalta, vaan ne voivat vahingoittaa myös eläimiä. Tielle rikotut pullot voivat viiltää haavan eläimen jalkaan, eikä tohtori Kiminkinen ole paikalla avittamassa haavan hoitamista. Entä mitä tapahtuu maahan sylkäisemälleni purukumille? Purkkapallon juuttuessa pikkulinnun nokkaan lintu ei saa hankittua ravintoa ja saattaa pahimmassa tapauksessa nääntyä nälkään. Pikkulinnun suolistoon joutunut purukumi voi myös johtaa tuskaiseen kuolemaan.
On minunkin vastuullani kuljettaa roskat pois sieltä, minne ne eivät kuulu. Vastedes sujautan purkkani maasta löytyneen Karhun suuhun ja kuljetan matkalaisen mukanani aina roska-astialle asti. Kukapa haluaisi pahaa lintuparoille. Jos joku ei jaksa kantaa metsäretkelle tuomaansa limsapulloa tyhjänä takaisin, ihmettelenpä miten hän on jaksanut tuoda täyden putelin tullessaan.
