Aksu kertoo tarinaansa niin kuin vain lukion ekaluokkalainen osaa. Arvonsa tuntien ja hiukan isotellen. Lukijoistaan tietoinen ja tarinansa kulkua analysoiva minäkertoja tulee mukavan lähelle. Puhumisen tapa on riemastuttava. Sylvester Kivelän mustavalkovalokuvat tuovat tunnetta kirjan sivuille, mutta Aksua niissä esiintyvästä pojasta en aivan löydä.