Radikaalijärjestö Wilman Vihaajat (WV) on perustettu.
Tämä ryhmä on saanut alkunsa elokuussa 2016 Rovaniemellä, ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun eräs ekaluokkalaisen isä romahti Wilman käyttämisen yhteydessä. Lisäksi muutama monilapsisen perheen äiti, joita tosin tässä yhteisössä jo veteraaneiksi kutsumme, nostivat pöydälle muutaman epäkohdan. Alla onkin asioita, joita emme ymmärrä tai joista olemme huolissamme.
1. Wilma loukkaa lastemme yksityisyyttä ja tuhoaa mielikuvituksen. Enää he eivät opi piiloutumaan tai kätkemään, peittämään tupakanhajua neulasia syömällä eivätkä jätä läksyjänsä tekemättä.
2. Lapsemme eivät enää tiedä omia asioitaan. Kun heiltä erehtyy jotakin kysymään, vastaus on automaattisesti: Kato Wilmasta.
3. Wilma latistaa vanhempien erä- ja salapoliisitaidot. Enää emme nuuhki, vakoile, tutki emmekä epäile. Kun ei tarvitse. Wilma kyllä tietää puolestamme.
4. Me vanhemmat olemme juuri oppineet maksamaan laskumme nettipankeissa ja lähettämään sähköpostia liitteiden kera. Nyt meiltä vaaditaan säännöllistä Wilman huomioimista vähintään kerran vuorokaudessa. Kaikki tämä aika on pois face-ajastamme.
5. Ennen me vanhemmat panikoimme siitä, että lapsillamme eivät olleet sukset, luistimet tai uimavarusteet koskaan koulussa silloin kun piti. Epätoivoissamme selasimme kirpputoreja ja kauppojen alennusmyyntejä edellisenä iltana. Nykyisin emme tätä tee, koska luotamme siihen, että Wilma kyllä kertoo ajoissa milloin mikäkin apuväline pitää olla mukana. Lopputulos on sama: lapsemme ovat joko liian isoissa tai pienissä monoissa liikuntatunnilla. Joka vuosi talvi yllättää autoilijat ja liikuntatunnit vanhemmat, oli Wilmaa tai ei.
6. Emme enää koe sitä riemunsekaisen hämmästyksen ja järjettömän raivontunteen symbioosia, kun lapsemme koulurepun pohjalta kätemme tavoittaa pari viikkoa vanhan, ruttuisen ja tärkeän tiedotteen. Te uudet vanhemmat ette koskaan tule tietämään miltä tuntuu löytää hieman nuhjaantunut ja räkäinen lappunen, jossa varoitetaan alkaneesta täi-, kihomato- ja syyhypunkkiepidemiasta.
7. Ennen me pelkäsimme ja kunnioitimme lastemme opettajia. He olivat ylijumalia. He eivät haisseet hielle, korottaneet ääntään tai käyneet kakalla. Nyt kumarramme Wilmaa emmekä tunnista lastemme opettajaa ulkonäöltä. Koska Wilmassa ei ole heidän kuviaan.
Muutama kysymys totta kai myös herää tästä valvovasta sil... eikun Wilmasta:
1. Miksi meidän pitää kuitenkin edelleen joka syksy etsiä lastemme todistukset, kun kaikki tiedot löytyvät Wilmasta?
2. Miksi meidän pitää kuitenkin edelleen allekirjoittaa jokainen koelappunen, kun kaikki tiedot tulevat Wilmaan?
3. Miten reissuvihkon kävi? Mihin se haudattiin?
4. Voiko lapsen opettajan kuitenkin pyytää facebook-kaveriksi, kun jotkut asiat on niin paljon helpompi jutella muualla kuin Wilmassa?
5. Onko opettajilla vielä kuitenkin puhelimet?
6. Miksi Wilmaan ei kuitenkaan voi rakentaa luokkakohtaisia ryhmiä, joista lapsien vanhemmat tavoittaisivat toisensa yhtä näppärästi?
7. Saavatko lapsemme jonakin päivänä nimiensä tilalle numerokoodit rekisteröitymisen helpottamiseksi ja pitääkö meidän vanhempien opetella ne ulkoa?
Siltä varalta , että Wilma on onnistunut tekemään joistakuista meistä myös tosikkoja, kerrottakoon että sekä huumorilla että kaikella rakkaudella on tämä kirjoitettu. Kapinahengessä tietenkin! (Järjestöön voi liittyä henkilökohtaisella anomuksella, joka osoitetaan suoraan allekirjoittaneelle. Osoitteen voi katsoa vaikka Wilmasta. Tosin ensin pitää selvittää kenen äiti olen.)
Iloa syksyyn, jaksuhaleja opettajille ja vapaata hengittämistä vanhemmille. Onhan se kuitenkin ihan mahtavaa, että lapset ovat koulussa turvassa ja pois jaloista. Sitä paitsi jos jotakin tapahtuu, niin kyllä se Wilma sen kertoo!