Kuntien tehtävä hyvinvoinnin edistämisessä korostuu tulevaisuudessa. Kuinka voisimme järjestää hyvinvointipalvelut Rovaniemellä siten, että ne olisivat tarvelähtöisiä ja oikeudenmukaisesti kaikkien saatavilla, mutta kuitenkin taloudellisesti tehokkaita? Vastaisiko alla ideoitu VIRE-passi näihin kysymyksiin?
VIRE-passi toimisi kuten työhyvinvointiseteli. Käytännössä kaikille kuntalaisille annettaisiin henkilökohtainen oikeus käyttää tietyn rahasumman verran tiettyjä palveluja. Alkuvaiheessa nämä palvelut voisivat olla julkisin varoin rahoitettuja vapaa-ajan palveluita.
Vastaavasti VIRE-passin rahoitus saataisiin näihin palveluihin nykyisin käytetyistä rahoista: valtuusto leikkaisi osan nykyisestä rahoituksesta pois ja siirtäisi varat käytettäväksi passijärjestelmän kautta. Kun asiakas maksaa palvelusta VIRE-passilla, palveluntuottajalle maksetaan asiakasmaksun verran kaupungin VIRE-budjetista.
Kun suora verorahoilla maksettava tuki vähenisi tai jopa loppuisi, palveluntarjoajan pitäisi kyetä rahoittamaan toimintansa lipunmyynnillä.
Käytännössä tämä johtaisi lipunhintojen nousuun. Kuitenkin kaikki kuntalaiset voisivat maksaa lippunsa – mikäli passilla on vielä varoja – VIRE-passilla, kun taas turistit ja muut kävijät maksaisivat lippunsa rahalla.
Myöhemmin palvelutarjoajiksi voisivat tulla paikalliset yrittäjät ja kolmas sektori. Tällöin valtuuston pitäisi kasvattaa kokonaisrahoitusta sekä harkita joihinkin palveluihin omavastuuosuutta. Esimerkkinä omavastuun toteuttamisesta voisi olla, että yksityisen kuntosalin tai fysioterapeutin palveluista voisi maksaa VIRE-passilla enintään 50 %.
Koska järjestelyssä jaettaisiin nykyisiä rahoja uudella tavalla, se ei tuottaisi kaupungin talouden kannalta lisää kuluja. Päinvastoin se mahdollistaisi paremman taloussuunnittelun, ennaltaehkäisisi sairauksia sekä virkistäisi paikallista elinkeinotoimintaa.
Valtuusto vastaisi edelleen taloudesta ja VIRE-passin kokonaisrahoituksesta, kun taas lautakunta palveluntarjoajien hyväksymisestä, teknisen alustan toiminnasta ja palvelujen laadunvalvonnasta.
Järjestelyyn liittyy toki monia haasteita.
Onko järjestely juridisesti mahdollinen? Kuinka paljon mistäkin palvelusta siirretään VIRE-passille? Saadaanko kasaan 6–9 miljoonaa euroa eli 100–150 euroa asukasta kohden vuodessa? Kuinka estetään musta pörssi? Kuinka helposti työhyvinvointisetelien järjestelmät taipuisivat VIRE-passiksi?
Toimintamalli olisi suoraa demokratiaa, jossa jokainen pääsisi ”äänestämään jaloillaan”. Kysytyt ja tarpeelliset palvelut saisivat lisää asiakasmaksuja ja mahdollisuuksia kehittää toimintaansa entisestään.
Rehti palveluntarjoajien välinen kilpailuasetelma olisi omiaan parantamaan myös asiakaskokemusta. Paikallisten toimijoiden ottaminen mukaan järjestelmään voisi lisätä tarvelähtöisesti kyläalueille tai erityisryhmille järjestettäviä palveluita.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oikeudenmukaisuuden toteutuminen.
Kaikilla – myös vähävaraisilla ja lapsiperheillä – olisi yhtä suuri mahdollisuus harrastaa ja hyödyntää omaa virettään parantavia palveluja. Tämä voisi myös osaltaan estää ihmisten hyvinvoinnin polarisoitumista.
Rovaniemen valtuustosopimuksessa kirjoitetaan, että ”Hyvinvointitoiminnassa selvitetään hyvinvointisetelin/aktiivipassin käyttöönottoa.”
Esitänkin, että ennen kuin kaupunginhallitus käynnistää selvitystyön, kävisimme tästä hyvän ja napakan julkisen keskustelun evästämään selvitystyön tekijöitä.