Lapin Kansassa oli artikkeli vammaispalveluista (LK 29.10.) Täytyy sanoa, että siinä kuvattu sosiaalityöntekijän kielteinen päätös on omakohtaisesti tuttu.
Vaimoni sairastui vakavasti, hänellä on oikea puoli halvaantunut ja puhekyky huonontunut, eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa. Hän ei pääse ilman avustusta sängystä ylös. Hän pystyy syömään, kun ruoka laitetaan hänen eteensä valmiiksi. Lisäksi hänellä oli hakuhetkellä vaipat käytössä.
Haimme kunnan tukemaa kuljetuspalvelua, jossa asiakkaan maksettavaksi jää omavastuuosuus, joka on saman suuruinen kuin julkisen kulkuneuvon maksu eli bussimaksu. Haimme myös henkilökohtaista avustajaa, avustamaan häntä päivittäin.
Sosiaalityöntekijä teki hylkäävän päätöksen kaikista haetuista tuista.
Teimme oikaisuvaatimuksen perusturvajaostolle. Perusturvajaoksessa sosiaalitoimen viranhaltija esitti oikaisuvaatimuksen hylkäävää päätöstä. Perusturvalautakunnassakin päätöksestä äänestettiin – eräs perusturvajaoksen jäsen ehdotti sitä. Äänestyksen tulos oli, että oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja kyseiset tuet myönnettiin.
Perusturvajaoksessakin jäsenet ovat tavallisia poliitikkoja, eivät he tunne vammaispalvelun ja sosiaalihuollon lakia. Meidän tapauksessa epäkohta oli niin räikeä, että sen tajuamiseen ei tarvita lain tuntemista.
Asian aikaisempi käsittely oli hoitokokouksessa, jossa oli läsnä terveyskeskuslääkäri ja sosiaalityöntekijöitä. Kysyin kokouksessa, miten on mahdollista että edellä mainitussa tilanteessa oleva henkilö asuu yksin omakotitalossa ilman minkäänlaista tukea ja apua. Joku totesi lyhyesti: On niitä. En enää muista oliko kyseinen henkilö sosiaalityöntekijä vai lääkäri. Joka tapauksessa toteamus kuvaa terveyskeskuslääkäreidenkin asennetta tuen tarvitsijoita kohtaan.
Kysymykseni Rovaniemen kaupungin sosiaalityöntekijöille kuuluu: Miten edellä kuvattu henkilö asuu omakotitalossa yksin ilman minkäänlaista tukea tai tukipalveluja? Vammaispalvelulain mukaan omainen ei ole velvollinen osallistumaan läheisen hoitoon tai hänen tarvitsemien palvelujen järjestämiseen. Lain mukaan kunnan velvollisuus on järjestää vammaiselle tai vanhukselle hänen tarvitsemat asianmukaiset palvelut.
Omaishoitajia on Suomessa 350 000, heistä 60 000 on henkilöitä, joiden hoitosuhde on vaativaa ja sitovaa. Heistä vain pieni osa saa omaishoidon tukea. Paljon suurempi määrä on hoitosuhteessa, jossa on oikeutettu omaishoidon tukeen.
Tilanne on kuvatun mukainen sen vuoksi, että omaishoidon tukea ei ole haettu. Sosiaalityöntekijä on tehnyt kielteisen päätöksen. Päätöksestä ei ole tehty oikaisuvaatimusta perusturvalautakunnalle. Perusturvajaokselle on tehty oikaisuvaatimus. Esittelijänä oleva viranhaltija on esittänyt perusturvajaokselle oikaisuvaatimuksen hylkäävää päätöstä, joka on hyväksytty perusturvajaoksen päätökseksi.
Hyvin pieni osa hakijoista tekee valituksen hallinto-oikeuteen. Mikäli hallinto-oikeuden päätös on kielteinen, aivan pieni osa on hakenut valitusoikeutta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Niitä tapauksia ei ole edes vuosittain.
Edellä kuvasin omaishoidon tilannetta, mutta sama tilanne on myös henkilökohtaisen avustajan hakemuksissa.
Sosiaalityöntekijöiden ja perusturvajaoksen on helppo tehdä kielteisiä päätöksiä, kun hyvin harva hakija tuntee lakia ja vielä harvempi hakija osaa tehdä oikaisuvaatimusta perusturvajaokselle. Puhumattakaan siitä, että valitus tehtäisiin hallinto-oikeuteen.
Kuten Lapin Kansan artikkelissa kirjoitetaan, niin kyseinen asenne ei ole vain Rovaniemen kaupungissa, vaan se on samanlainen muissakin kaupungeissa. Sen näkee selvästi, kun tutustuu hallinto-oikeuksien ratkaisuihin.
Tilanteen tekee hakijan kannalta hankalaksi se, että Rovaniemen kaupungissa ei ole yksityisiä lakimiehiä, jotka tuntevat vammaispalvelulakia tai sosiaalihuoltolakia. On hyvä, että on valtakunnallinen Kynnys ry -järjestö, josta voi saada halutessaan lakimiehen apua. Todennäköisesti hänenkin työaika on rajallinen, niin ettei hänen aikansa riitä tutustumaan yksittäisen hakijan tilanteeseen perusteellisesti. AVH-yhdistyksellä on myös lakimies, joka vastaa jäsenten puheluihin torstaisin ja perjantaisin. Palvelu on ilmainen jäsenille ja vuosittainen jäsenmaksu on pieni. Omaishoitajien yhdistykseltä saa myös oikeudellista apua, mutta heillä ei ole lakimiestä.
Olen pyytänyt Uuden Rovaniemen toimitusta julkaisemaan kirjoitukseni nimimerkillä, koska en halua, että henkilökohtaisia asioitani käsitellään julkisesti. Minulla on kaikki asiaan liittyvät pöytäkirjat, jotka voin pyydettäessä esittää toimitukselle. Toivomukseni on oikeutettu, koska perusturvajaoksessakin tällaiset asiat käsitellään salaisella listalla. Asiapapereita ei anneta kokoukseen osallistujille mukaan, vaan he saavat niihin tutustua ainoastaan kokouksessa.