Olimme pelaamassa sunnuntaina 11. helmikuuta klo 12–13.15 Rommelin kentän kaukalossa, 11 aikuista miestä. Pelitilanteessa mailani jäi kaukalon päädyssä olevaan reikään ja meni poikki.
Vaadin mailan korvausta kaupungilta, koska ilman reikää kaukalossa vahinkoa ei olisi sattunut.
Mietimme siinä porukalla, että oli hyvä, ettei käynyt siten, että maila olisi mennyt reikään ja varsi osoittanut minua suoraan vatsaan tahi kaulan alueelle ja perässä olisi tullut kaveri vauhdilla. Selvisin nyt vain mailavahingolla.
Miettikää, millaista vahinkoa tämä voi aiheuttaa nuorille kavereille, jos vastaavanlainen tilanne sattuu heille. Silloin puhutaan ihan eri korvaussummista, jos siitä edes rahalla selviää.
Siististi laitettu, reunoilta viistottu vaneripaikka estää moiset haverit ja maksaa töineen varmaan noin 50–70 euroa.
Kun olin Prismassa ostamassa uutta mailaa, sattui paikalle pari nuorta henkilöä, noin 24–28-vuotiaita, mailoja katsomaan. Juttelimme ja kerroin mitä oli tapahtunut. Toinen totesi, että se reikähän on ollut siellä vaikka kuinka kauan. Eikä se ole ainoa vaaranpaikka, niitä löytyy lisää. (Jutun lopussa kuvia Susivoudin kentän kaukalosta 13.2.)
En ole enää niitä nuorimpia pelaajia, ikää 53 vuotta, mutta edelleen käyn hyvinkin aktiivisesti pelaamassa pipokiekkoa.
Itselläni on varaa maksaa hallivuorot, mutta kyllä käy sääliksi niiden perheiden lapsia, joilla ei ole muuta saumaa kuin käydä ulkokentillä pelaamassa – kuuluin kyllä itsekin nuorena tuohon joukkoon.
Nuorten ääni ei mene läpi tässä jääkenttien kunnossapidossa, jos me vanhemmat ihmiset emme sitä tee.
Reijo Kortesalmi
