Löysin hiihdon uudelleen vasta kun älysin erkaantua yleisistä laduista. Viihdyn sivummalla, hiljaisuudessa, lumisessa metsässä metsäsuksien päällä.

Minusta nykyajan kuntoladut ovat muuttuneet enemmän kuntosalin kaltaisiksi suorituspaikoiksi. Vauvataapertaja ja sukset jalassa kävelijä jää helposti suorittajien jalkoihin ja/tai kokee olevansa vain öyhöttäjien tiellä ladulla. Yli, ohi ja ali pyyhkii kilpatason hiihtäjiä x-asennossa koko ladun leveydeltä sauvat huiskien kasvoilla huurteinen, kärsivän Kristuksen ilme ja huulilla kuolevan hirven huuto.