Terveiset täältä Rovaniemen Eteläkeskuksesta eli Muurolasta. Huolestuneena olen seurannut toimintaanne koskien linja-autopysäkkejä. Haluan kertoa hieman taustaa.
Muurolan kylätoimikunta perustettiin 1993, jolloin yhdeksi painopisteasiaksi otimme ympäristöstä huolehtimisen ja kylän tekemiseksi viihtyisäksi. Huoli kylän kehityksestä oli suuri.
Teetimme opinnäytetyönä ympäristösuunnitelman. Yhdeksi asiaksi nousi Nelostien varsi sekä se, miltä kylämme näyttää ohikulkijoille. Päätimme uudistaa pysäkit, Nelostien varren postilaatikkotelineet ja ilmoitustaulut.
Otin kylätoimikunnan puheenjohtajana yhteyttä silloiseen rakennusmestari Markku Paanaseen ja kerroin huolemme pysäkeistä. Markku oli heti valmis yhteistyöhön ja tuli kotiini pysäkkipiirustukset mukana. Yhdessä lisäsimme toiveeni pysäkin väristä ja että ikkunalle laitetaan kukkalaatikot, joihin minä sitten istuttaisin pelargoniat. Olin suunnattoman onnellinen tästä tuloksesta.
Samana kesänä 90-luvun lopulla saimme ihanat pysäkit ja silloisen Tielaitoksen, myöhemmin YIT:n avulla hankin kukat tykötarpeineen ja hoidin ne. Saimme kovasti julkisuutta ihan valtakunnan tasolla, ja Hannu Karpo teki ohjelman televisioon. Silloinen kunnaninsinööri, jo edesmennyt Heikki Pudas sai Karpolta palkinnon näin hienosta ideasta kylän viihtyisyyden lisäämiseksi.
Maalaiskunta jatkoi varikolla pysäkkien tekemistä, ja näin saatiin koko kuntaan samanlaiset pysäkit. Tämä malli on sitten levinnyt ympäri Suomea.
Pysäkkien jälkeen talkoiltiin myös postilaatikkotelineet, ja kunta rakensi meille ilmoitustaulut. Olin suunnattoman iloinen kylänraitista. Siitä tuli sellainen kuin halusimme. Pidimme mieheni kanssa pysäkkejä kunnossa, ja minä huolehdin pysäkkien pesun ja hoidin kukat. Tein tätä monta vuotta, kunnes väsyin.
Olen nähnyt, mitä pysäkit ovat ihmisille merkinneet. Täällä on monta hoitokotia, vanhuksia, vammaisia tai muuten vähävaraisia, joilla ei ole oman auton käyttömahdollisuutta. Pysäkit olivat ehdottoman tärkeitä myös levähtämiseen, kun kävelee pitkänkin matkan autoa odottamaan. Muurola on palvelukeskuskylä, jona me toivomme sen myös säilyvän.
Olin suorastaan tyrmistynyt ja itkin, kun havahduin, että pysäkit oli poistettu. Minusta tuntui, että minulta kotoa oli varastettu jotain, joka minulle oli äärettömän tärkeää ja jonka vuoksi olin tehnyt valtavan pioneerityön.
Surullisena katson autiota kylänraittia ja niitä vanhuksia, jotka nyt hoipertelevat pysäkille odottamaan autoa eivätkä voi istahtaa levähtämään. Mitä se odottaminen on räntä- ja vesisateessa.
En olisi ikinä uskonut, että näin kylmää on ihmisten kohtelu. Jos kulkijoita on laskettu, niin laskeminen on varmaan tehty heinäkuussa ja sunnuntaina, jolloin kulkijoita on vähemmän, kun toimistot ovat kiinni. Asun Karvontiellä ja näen päivittäin sen porukkamäärän, joka kulkee Rovaniemellä, kuka milläkin asialla.
Vetoankin teihin, että palauttaisitte fiksattuna ainakin neljä pysäkkiä entisille paikoille. Kolme Rovaniemen suuntaan ja ainakin yksi Kemin suuntaan meneviä varten. Toivon, että olette kanssamme yhteistyössä.