Joutsenolaisen matkaoppaan Riitta Mustosen mukaan jokamiehenoikeudet tulisi rajata vain suomalaisille (HS 3.10.).
Hänen mukaansa ulkomaiset matkailijat ovat aiheuttaneet pahennusta muun muassa kivittämällä vesilintupoikueita ja polttamalla nuotiota helteillä.
Tämä on tietysti sääntöjen ja hyvien käytöstapojen vastaista ja harmillista, mutta mistä se johtuu? Ovatko turistit piittaamattomia vai tyhmiä? Ehkä kyse on tietämättömyydestä. Jos matkailija toimii väärin tietämättömyyttään, syyttävää sormea on turha heilutella. On peiliin katsomisen paikka. Näihin asioihin ei ehkä ole osattu varautua.
Matkailijoiden määrän kasvu näkyy väistämättä katukuvassa ja luonnossa. Villeimmät ennusteet povaavat rekisteröityneiden yöpymisten määrän kasvavan Lapissa 1,5:stä 6,5 miljoonaan 2016-2026. Kasvu on luultavasti maltillisempaa, mikä on suotavaa jo kasvun hallinnan ja palvelurakenteiden kestävyydenkin kannalta, mutta selvää on, ettei tällaista potentiaalia haluta jättää käyttämättä. Jos emme tartu tilaisuuteen, joku muu tekee sen.
Kasvavien matkailijamäärien sovittaminen Suomen luontoon on haaste, mutta myös mahdollisuus. Siihen on herättävä ja tartuttava reilusti kiinni. On oltava pitkäjänteisiä ja ajateltava vuosia eteenpäin, panostettava matkailijoiden ja matkanjärjestäjien valistamiseen, ei kepittämiseen. Jos matkailijaa rangaistaan, hän ei palaa ja kaiku negatiivisesta kokemuksesta kuuluu sosiaalisen median kautta kauas.
Mustosen kirjoituksen herätti uutinen jokamiehenoikeuksien mahdollisesta liittämisestä Unescon kulttuuriperinnön luetteloon. Minusta kyseessä on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Uhkakuviakin asiaan liittyy, mutta Lapin kesämatkailuun se voisi tuoda uutta puhtia. Kesäsesongin vahvistuminen vähentäisi painetta talvisesongista ja se voisi myös kiihdyttää matkailuinvestointeja.
Jokamiehenoikeuksia on ehdotettu vain suomalaisille. Tämä voisi lisätä opastettujen retkien kysyntää, mutta ulkomaisten matkailijoiden matkabudjettiin se toisi painetta, kun joka paikkaan pitäisi ottaa mukaan opas. Lähtisitkö itse metsään, jos retken suurin kuluerä olisi maksullinen opas, jota ilmankin pärjäisi? Metsää ja merkattuja polkuja löytyy myös muualta Skandinaviasta.
Toisena vaihtoehtona on ehdotettu jokamiehenoikeuksien rajoittamista siten, että vain kansallispuistoissa liikkuminen sallittaisiin. Jospa sallittaisiin retkeily kaikilla merkityillä reitillä. Yksi mahdollisuus olisi periä jonkinlaista retkeilymaksua. Miten sitä valvotaan? Monenlaisia vaihtoehtoja löytyy, mutta jos jokamiehenoikeuksia muutetaan, on pidettävä huoli siitä, että muutoksilla ei heitetä kapuloita matkailubisneksen rattaisiin nyt, kun siihen tulisi panostaa.
Kirjoittaja on eräopas.