Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
tiskirätti, tiedän sen, ylpeä sellainen.
Tiellä kulkee kolme kostajaa, joku heille vittuilee.
Kostoa kunniakin kumartaa, mutt’ sitä tiskirätti ei tee .
Yksi kostaja rutistaa raivoissaan riepua suurilla käsillään.
Kyynel pieni mutaan vierähtää, vesi valuu, mutt’ rätti jää
–Ismo Alanko,
albumilta L´amourha (1965)
Välillä tuntuu, että Rovaniemen päätöksenteossa lautakunnat ovat tiskirätin asemassa. Usein tiskirätin asemassa on ollut koulutuslautakunta, jonka asiantuntijavalmisteluun perustuvia ratkaisuja on laitettu uusiksi. Viimeksi tämä tapahtui Esko Lotvosen käyttäessä otto-oikeuttaan Ylikylän koulun laajentamista koskevassa päätöksessä.
Ymmärrän toki kaupungin taloudellisen tilanteen, mutta oli hyvät tai huonot ajat, on Vennivaaran ja Ylikylän alueen koulutilojen kehittämien jäänyt heikolle hapelle. Tätä on jatkunut siitä asti kun ensimmäiset asukkaat muuttivat Vennivaaran alueelle. Tähän luvattuun maahan muuttaneille perheille oli vannotettu, että päiväkoti ja koulupalvelut pelaavat.
Ovatko Vennivaara ja Ylikylä Rovaniemen takahikiä, minne palveluita ei edes haluta rakentaa? Näyttäisi olevan aivan sama, mitä kouluverkosta vastaava lautakunta tai valtuusto päättävät, jossain vaiheessa kakku tarjotaan uudelleen päätettäväksi uudella kuorrutuksella ja täytteellä.
Meidän rakas Rovaniemi, tuo kuulu Uncefin lapsiystävällinen kaupunki, ei kohtele lapsia ja perheitä yhdenvertaisesti koulupalvelujen suhteen. Mitta alkaa olla täysi.