Lapsi- ja perhepolitiikka on ollut viime vuosina poukkoilevaa. Päätökset ovat olleet huonosti toisiinsa sopivia ja ristiriitaisia. Kokonaisnäkemys on puuttunut, esimerkkinä varhaiskasvatusta koskeva päätöksenteko, joka on ollut lyhytjänteistä. Tehdyt parannukset on vesitetty leikkauksilla, kuten ryhmäkokojen suurentamisella ja varhaiskasvatusoikeuden rajaamisella.

Lapsi- ja perhepolitiikassa on kysymys poliittisen päätöksenteon lisäksi perus- ja ihmisoikeuksista. Lapsilla ja nuorilla korostuu taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitys.