Kun Helge Nivan tavoin (LK 20.7.) esittää voimakkaasti väritettyjä kannanottoja menneestä (sota)historiasta, saa varautua vastakritiikkiin.
Ainakaan minun kohdallani kyse ei ole henkilöön menemisestä, vaan asiat ja faktat taittavat peistä. Toisaalta tässä kontekstissa oma puhe on tietysti aina viileää ”argumentaatiota”, toisen puhe heppoista ”tarinointia”.
Joten Nivan ei kannata ottaa itseensä, jos hylkään hänen väitteensä ”olkinukke-argumentaatiosta”.