Solis sitten siinä. Lähes kaksi vuotta naurua ja kyyneleitä lukio-opintojen lomassa takana ja vanhojentanssit edessä. Niiden alkuperäinen idea oli pukeutua vanhuksiksi vanhassa, kotoa löydetyssä puvussa. Nyt vanhojentanssit ovat siirtyneet lähemmäksi amerikkalaista prom-perinnettä, eikä prinsessaloistolta ja rahanmenolta voi välttyä.
Käytävillä tyttöjen tärkeimmistä keskustelunaiheista voi oppia sen, onko klassisessa vai volyymisessa muodostelmassa olevat ripsikuidut täydentämässä kokonaisuutta tänä tärkeänä päivänä. Kampaamo ja vastakkaista sukupuolta oleva pari on varattu jo vuosia sitten, eikä meikin suunnittelua jätetä viimeiselle kuukaudelle. Mitä jos ei kiinnosta ja ei oikeasti halua?
En voi sille mitään, etten pysty kuvittelemaan itseäni puettuna niihin arvoihin, joita en koe omakseni. En ole opetellut meikkaamaan, koska en halua tukea vallitsevia kauneusihanteita ja niistä aiheutuvia paineita. Puen päälleni vaatteen välittämättä siitä, onko se keltainen örkkilegginsi vai kamalan mittapuussa oleva retro-mekko.
Haluan kerätä kokemuksia, joilla on painoarvoa ja hyötyä tulevaisuudessa. En ole kenenkään kuullut muistelevan vanhojen päivää vuosien jälkeen verrattuna koettuun luokkaretkeen, ulkomaanmatkaan tai rippileiriin. Monet muistavat stressin, epäonnistumiset, vähäisen harjoittelun tuloksen ja rakot kantapäissä.
Aivokapasiteettini pitäisi käyttää halustani riippumatta päivään, joka ei edesauta opiskelu- tai työpaikan saamiseen. Perheiden rahahuolet ja varallisuuserot korostuvat. Pienessä lukiossamme joku jää aina ilman paria syystä tai toisesta, vaikka haluaisi tanssia. Pareja haalitaan yläkoulua myöten.
Ajatus tästä kaikesta ei innosta. Toisille voi olla ongelmana uusiin ihmisiin tutustuminen, esiintymiskammo tai ujous. Kaipaan ymmärtämistä ihmisten erilaisuuteen.
Vanhojentanssien esiintymisperinne ei ole tehty minua varten, vaikka tanssimisesta pidänkin. Toivon, että jokainen saisi nauttia päivänsä haluamallaan tavalla. Kyseessä on asia, jolla ei ole nuoren tulevaisuuteen merkittävää painoarvoa. Esityksen harjoittelu on ikävä kyllä osa lukiomme pakollisen liikuntakurssin sisältöä. Tätä voitaisiin myös soveltaa ja laajentaa abiristeilyn juhlimisen harjoitteluun. Onhan tanssiminen tärkeä osa myös juhlintaperinteitä esimerkiksi lavatanssien muodossa.
Olen lähes pahoillani kaikki te, jotka ette voineet kieltäytyä vanhojentanssiparikseni lähtemisestä ja sinä, joka jostain paineesta johtuen olisit siksi saattanut joutua. Olen onnellinen ja rauhassa, että ainoa murheeni tanssiviikosta on se, että päätänkö maistaa suussani kärähtäneen tikkupullan vai juustomakkaran autiotuvan takasta.