Perin kummalliselta vaikuttavat uuden tulorekisterin säädökset liikuntaa ja lasten kilpaurheilua järjestävien seuratoimijoiden kannalta. Oletetaanko vapaaehtoistyötä tekevillä, lasten ja nuorten liikuntaharrastusta ja heille kilpailutoimintaa järjestävillä seuratoimijoilla olevan loputtomasti aikaa ja energiaa myös tyhjänpäiväiseen?
Kilpailun järjestäjän pitää tehdä lasten ja nuorten kilpailujen palkinnoista ilmoitus tulorekisteriin. Ohjeissa sanotaan, että kaikkien tavarapalkintojen arvo on ilmoitettava. Vain jotain mitaleja ei tarvitse ilmoittaa. Ei auta, vaikka kyseessä olisi miten nuori lapsi tahansa. Jos hän saa hiihtokisoista palkinnoksi sauvat tai pehmonallen, palkinnon antajan on ilmoitettava palkintojen arvo lapsen henkilötunnuksella tulorekisteriin. Ilmoitus on tehtävä viiden päivän sisällä.
Kisoissa voi onneksemme vielä olla mukana satoja lapsia ja nuoria. Alueen yrittäjät ja liikelaitokset ovat hyväntahtoisesti luovuttaneet järjestäjälle 300 erilaista palkintoa kilpailijoille jaettavaksi kannustuksena terveestä harrastuksesta.
Onko tosi, että järjestäjä joutuu palkintojenjaossa organisoimaan kirjanpitoarmeijan kokoamaan lasten ja nuorten henkilötunnukset, jotta heidän saamiensa palkintojen arvo saadaan ilmoitettua uuteen tulorekisteriin? Onko kenelläkään edes oikeutta kysyä alaikäisten henkilötunnuksia?
Kilpailunjärjestäjien resurssit huomioiden tällaiseen ei seuroilla ole aikaa, eikä voimia. Olen ollut järjestämässä vuosien varrella satoja kisoja, joissa on ollut nuorten sarjoja. Tähänkö se loppuu? Jos kaikessa hulluudessaan jaetut ohjeet pitävät paikkansa, lupaan tulorekisterisäädösten lopettavan kaiken lasten ja nuorten palkitsevan ja kasvattavan kilpaurheilun.
On edesvastuutonta tehdä tällaisia säädöksiä. Ne tuhoavat arvokasta vapaaehtoistyötä tekevien seurojen toimintaa. Sitä ei pidä byrokratialla tukahduttaa. Eiväthän vaalilupauksiin kuuluneet byrokratian ja normien purkutalkoot voineet tarkoittaa tätä? Odottelen parempia ohjeita tulorekisteriin.
Kirjoittaja on inarilainen liikuntaneuvos.