Olin kesällä 1993 kolme viikkoa kielikurssilla Weimarissa. Opettajina toimi nuoria itäsaksalaisia, jotka kertoivat avoimesti elämästään Itä-Saksassa. Kun asuimme, vaimoni ja minä, paikallisessa perheessä, saimme varsin hyvän kuvan sikäläisistä tunnelmista.

Weimarissa aisti, että länsi oli ottanut idän haltuunsa kuin alusmaan. Ottaessaan konkurssin tehneen osan hoitoonsa se otti samalla myös täyden hegemonian suhteessa itäisen osan asukkaisiin ja heidän ihmisarvoonsa.