Pienen ihmisen näkökulmaa korostava kirjailija Sirpa Kähkönen toteaa: "Ajattelen niin, että historian hävittäminen purkamalla on vaikeampaa, kun se elää ihmisten mielissä. Mitä enemmän taloista puhutaan ja luetaan, sitä herkemmin vääryyksiinkin reagoidaan (Parnasso 5/16)".
Hieno sivistynyt ajatus tuli mieleeni katsellessani äsken valokuvaaja Lauri Alanärän valokuvia Rovaniemen näkymistä 40-luvun lopulta seuraaville vuosikymmenille. Kuva-aineisto löytyy netistä kuvaajan nimen haulla.
Rovaniemen hallinnoijat ovat tuhoamassa ja osin tuhonneet melkein viimeisimmätkin jälleenrakennuskauden talot. Sodilta säästyneen kulkutautisairaalan purkusuunnitelma tuntuu erityisen kauhealta.
Katsellessani kuvamuistona Valistustaloa väistämättä tulee ajatelleksi, että kaupunkimme valtaapitävillä ei ole mielessään muu kuin lyhytnäköinen rahaan liittyvä ajattelu. Filosofi Simone Weilin mukaan rahaan tuijottaminen on helppoa koska se on yksinkertaista. Tällainen ajattelua on lyönyt leimansa ei ainoastaan Rovaniemeen.
Kaupunkimme johtavassa virkamieskunnassa ei liene enää ketään, jolla olisi paikallista historiantajua edes sen verran, että ymmärrettäisiin elävään kaupunkikuvaan kuuluvan eri ikäistä rakennuskantaa, joka kertoisi menneiden sukupolvien työstä. Surkuhupaisaa oli kaupunkikuvapalkinnon antaminen muutama vuosi aiemmin Lapinaukealle suunniteltujen talojen siloiselle havainnekuvalle! Eivätkö edes kaupunkimme palveluksessa olevat arkkitehditkaan selittäneet käsitteen kaupunkikuvan sisältöä elävänä ja toimivana kaupunkiympäristönä?
En tietenkään vastusta kaupunkimme kehittymistä ja hyvin suunniteltua uudisrakentamista. Rovaniemellä kohta 65 vuotta asuneena kannan kuitenkin huolta myös edeltävien sukupolvien rakennetun perinteen säilymisestä kaupungissamme. Viimeisten vanhojen tajojen hävittäminen on vihdoin lopetettava.