Lukijalta
Mielipide

Lukijalta: Rovaniemen markkinoilla...

Markkinavilinää Vanhalla torilla 1950-luvun tapaan. Arkistokuva.
Markkinavilinää Vanhalla torilla 1950-luvun tapaan. Arkistokuva.
Kuva: Lapin Kansan arkistokuva

Markkinoiden aika lähestyy, kohta kauppala herää arkirutiinista vilkkaaseen väen hyörinään.

Markkinatori on aika lähellä jokea, siinä rannalla seisovat Kariniemen ja Yliruokasen talot.

Torin toisessa laidassa on Saastamoisen komea kauppatalo. Kaikkien tuntema on sanonta ”Hiki nousee kuin Saastamoisen rieskasta”. Muutamalla pennillä lapset saavat sieltä pienen paperitötteröllisen kompiaisia.

Torilta lähtee Valtakatu, sen varrella on puoteja vierivieressä. On Pöykön pikkukauppa, Ritarin pukimo, Leppäluoto, Rautakauppa, Kauppayhtiö ja Osuuskauppa – kaikki täydentävät kiireellä varastojaan markkinaväkeä odotellessa.

Torille onkin noussut kojuja vieriviereen: myynnissä on kahvia, rinkilöitä ja kompiaisia kotijoukoille vietäväksi, turkislakkeja, miesten ruudullisia flanellipaitoja, kintaita, keittiökaluja, naisten läninkejä ja vaaleanpunaisia trikooalusvaatteita, värikkäitä huiveja ja rihkamakoruja...

”Viientoistapennin rintakrossin Mikko meinas ostaa hallista, mutta Miina se sano, että elä sinä hassaa, näkkyypä tuo olevan kallista.”

”Viientoistapennin rintakrossin Mikko meinas ostaa hallista, mutta Miina se sano, että elä sinä hassaa, näkkyypä tuo olevan kallista.”

Markkinat olivat suuri tapahtuma niin syrjäisistä erämaakylistä tulleille, kuin pohjoisen tukkityömaalta saapuneille, kummassakaan ei ollut juuri piristystä tai vaihtelua  tarjolla. Markkinoilla olikin sitten kaupankäynnin lisäksi monenlaista katsottavaa ja mukana elettävää.

”Surmanajajat” kiersivät  hurjaa vauhtia moottoripyörillään ympäri rakennuksen seiniä ,siinä oli yksitoikkoisuuteen väsyneille vaihtelua kerrakseen. Kortinpelaajien kojussa jännitys kihisi ilmassa, ensikertalainen saattoi helposti menettää korttihaille rahansa.

Valokuvaamossa saattoi otattaa kuvan muistoksi markkinareissusta.

Työväentalolla tanssittiin melkein yötä päivää. Järjestäjät olivat keksineet oivan ”rahasammon”:  aina tietyn ajan kuluttua sali tyhjennettiin ja seuraavaan vaiheeseen oli kaikkien ostettava lippu päästäkseen sisään.

Turkiskauppa oli hyvin suuri ja tärkeä osa markkinoita, ostajia tuli pohjoismaista, Venäjältä ja usein vielä kauempaakin. Lappalaiset ajaa huristivat pitkinä värikkäinä raitoina ahkiot pullollaan turkiksia.

Turkiskaupoissa liikkui suuri raha, se ei ollut mitään nappikauppaa.

Jätkät tulivat kaukaisilta työmailta lompakot paksuina, valmiina ottamaan ilon irti elämästä mentaliteetilla ”Mene raha, tule raha, mutta älä nokkani alle läjää tee.”

Kauppa kävi vilkkaana, jotkut rikastuivat – toiset menettivät viimeisen penninkin.

Markkinoilla oli suuri  merkitys sosiaaliselle kanssakäymiselle; nuoretkin saattoivat solmia tuttavuuksia kotikylän ulkopuolelta, muita samanlaisia tilaisuuksia ei juuri ollut. Markkinat oli odotettu tapahtuma, joiden merkitys säteili monelle alueelle.

Mirjami Lehto