Rovaniemellä on meneillään historialliset uudistuspyrkimykset varhaiskasvatuspalvelujen osalta.
Tahtotilana tuntuu olevan palvelujen voimakas yksityistäminen. Perusteluissa hoetaan sote-uudistuksestakin tuttua valinnanvapauden ja kulujen hillitsemisen mantraa.
Tarkoituksenani ei ole demonisoida tämänhetkisiä rovaniemeläisiä yksityisiä varhaiskasvatuspalvelujen tuottajia, vaan tuoda esiin lisääntyvään yksityistämiseen liittyviä sudenkuoppia.
Kuntaliiton varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen on kommentoinut Oulun kaupungin yksityisen varhaiskasvatuspalvelujen 40 prosenttia osuuden olevan kipurajoilla (Yle 14.11.2017). Hän perustaa lausuntonsa siihen, että kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää varhaiskasvatus eikä velvollisuutta voi ulkoistaa yksityiselle.
Lahtinen ei pidä 50 prosenttia kunnan ja 50 prosenttia yksityisen palvelutuotannon osuutta varhaiskasvatuspalveluissa realistisena. Tämän toteutuminen vaatisi hänen mukaan jo lain muutoksen, ketään kun ei voi pakottaa käyttämään palveluseteliä. Lisäksi hän muistuttaa, että kunnan on pystyttävä järjestämään hoitopaikka nopeasti esimerkiksi silloin, kun yritys ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin tai sen toiminnassa tulee esiin muita ongelmia, jonka takia lapset pitää siirtää pikaisesti pois.
Kunnallisen varhaiskasvatuksen puolustamisessa on siis kyse huoltovarmuuden turvaamisesta.
Rovaniemen koulutuslautakunta on 4.2.2016 linjannut yksimielisesti palvelusetelien maksimimääräksi 1200 seteliä. Palvelusetelien, eli yksityisten päiväkotien asiakkuudessa olevien lasten määrää koskevaa linjausta ei ole lautakunnassa tämän jälkeen käsitelty.
Setelien maksimimäärä ylittyi kaikessa hiljaisuudessa keväällä 2018. Viimeisimpänä 25.5.2018 koulutuslautakunnassa on livahtanut läpi päätös, jonka mukaan kaupunkimme päivähoidosta tullaan tulevaisuudessa toteutumaan lähes puolet yksityisissä päiväkodeissa.
Kyse on myös alueellisesta tasa-arvosta.
Päätöksen myötä Rovaniemelle muodostuu alueita, joilla kunnallisen palvelun saaminen hankaloituu. Esimerkiksi Pöykkölän alue jää nyt suunnitellun mukaan vaille kunnallista palvelua päiväkodin siirtyessä palvelusetelille.
Hirvaalla palvelutarpeen lisääntyessä kunnallisella päiväkodilla on edessään muutto tutusta päiväkotikiinteistöstä elementtipäiväkotiin palveluseteliyrittäjän tieltä.
On käsittämätöntä, että kylälle päätetään perustaa kaksi yksikköä yhden sijaan etenkin, kun alueelta on tullut selkeä kannanotto kunnallisen toiminnan puolesta ja tiedossa on, että toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevin olisi yksi kuusiryhmäinen yksikkö.
Yksityisen palvelun osuuden kasvattaminen ei ole kenenkään etu.
Tulevaisuudessa uhkana on, että Rovaniemelläkin leijonan osan yksityisen varhaiskasvatuksen bisneksestä haukkaavat suuret monikansallisen yritykset. Isossa kuvassa huomionarvoista on, että monikansallisille yrityksille mahdollinen verosuunnittelu nakertaa veropohjaa ja osin vääristää kilpailuasetelmia suhteessa paikallisiin toimijoihin. Nykyisellään suurilta osin pohjoismaisen pääomasijoitusyhtiö EQT:n omistuksessa olevan Touhula-päiväkotien osuus setelitoiminnasta on Rovaniemellä 42 prosenttia.
Palvelujen keskittyessä suurille toimijoille voivat pienet palvelun tuottajat joutua ahtaalle hintakilpailun kiristyessä. Hoiva-alalla pitkälti näin on jo tapahtunut ja kärsijöinä ovat olleet työntekijät työn kuormituksen lisääntyessä ja asiakkaat palvelutason laskiessa.
On virheellistä väittää, etteikö yksityisellä palveluntuottajalla olisi myös mahdollisuutta asiakasvalikointiin yksityisen palvelun perustuessa asiakkaan ja palveluntuottajan väliseen sopimukseen. Omakohtainen kokemukseni on, että etusijalla yksityisiin päiväkoteihin ovat täysipäiväistä hoitoa tarvitsevat lapset. Kunnallisten varhaiskasvatuspalvelujen kattavan tason säilyttäminen on mielestäni myös imagokysymys Rovaniemen kaupungille.