Timo Hannula otti esille tärkeän asian retkeilijöiden turvallisuuden lisäämisestä Koilliskairassa reittimerkinnöillä (LK 10.9.). Puistonjohtaja Pirjo Seurujärven mukaan (LK 13.9.) merkityt reitit ovat tarpeen siellä, missä on eniten matkailupainetta eli Saariselän-Kiilopään alueella. Koko muu osa UK-kansallispuistosta olisi kokeneille vaeltajille tarkoitettu, eivätkä merkinnät olisi tarpeen.
Kaipaisin vähän täsmennystä, mihin tämä Metsähallituksen kanta erityisesti perustuu. Vaikka retkeily on kaikille sallittua, UK-puiston kohdalla on lähdetty siitä, ettei niin sanottuun erämaaosaan itse asiassa haluta lisätä retkeilypainetta. Alhaisen retkeilijämäärän katsotaan turvaavan parhaiten luonnonsuojelua ja puiston luontoarvoja.
Savukosken kunta on törmännyt tähän kantaan yrittäessään kehittää myös itäkairan matkailua. Onneksi on kuitenkin saatu Nuorttijoen ja Korvatunturin retkeilyreitit.
Timo Hannula on oikeassa siinä, että Kemihaaran suunnalta lähteville olisi turvallisuuden takia tärkeä tehdä reittimerkinnät. Savukosken hyvin metsävaltaisessa puiston osassa, jossa kulkemista helpottavat kiinnekohdat ovat vähäiset, tämä olisi erityisen tärkeää. Monet polut ja mönkijäjäljet vaikeuttavat kulkua, puhelimet eivät kuulu ja GPS-laitteisiin ei yksin voi turvautua. Tietysti kompassin ja kartan käytön perustaidot pitäisi olla kaikilla liikkujilla, mutta asialliset reittimerkinnät antaisivat mahdollisuuden muillekin puistosta kiinnostuneille kuin vain kokeneille vaeltajille.
Kansallispuistot ovat yleiseen käyttöön tarkoitettuja luontokohteita. Puiston läpi kulkeva reitti (esimerkiksi Kemihaara-Kiilopää) kaipaisi merkit tai edes opasviitat kriittisiin kohtiin. Suuri kustannuskysymys tämä tuskin on, eikä retkeilijöiden lisääntymisestä olisi luonnolle kovin paljon haittaa, vaikka polku olisi merkitty.
Sen sijaan opasviitoista olisi myös Savukosken suunnan matkailulle apua, kuten Korvatunturin ja Nuorttijoen retkeilyreittien rakentaminen on osoittanut.