Viimeaikaisessa keskustelussa UK-kansallispuistosta on taas törmätty kahteen vastakkaiseen näkökulmaan: luonnonsuojelu vastaan ihmisten moninaiset tarpeet. Alkuperäinen kansallispuistoaate on perustunut ajatukseen, että ihminen on osa luontoa ja siellä oleskelu on tervehdyttävää, joten pitää luoda ja säilyttää keitaita saastuneessa ja urbanisoituneessa maailmassa.

Olkoonkin niin, että käsitys siitä, mikä on luontoa ja miten siellä rentoudutaan, vaihtelee, mutta puistojen käytöstä päättävien pitäisi pystyä hahmottamaan sekä mennyttä että tulevaa; ei vain katsoa tämän päivän tarpeita.