”Voiko ketutukseen kuolla?” aprikoi jo Väyrysen Paavo aikoinaan. Melkein samanlaisiin sfääreihin nousi tuntemukseni, kun tarkastelin teknisen lautakunnan kaikessa hiljaisuudessa tekemää päätöstä, joka koski tekemääni valtuustoaloitetta Valtakadun liikenneympyrästä.
Tekninen lautakunta päätti pidättäytyä alkuperäisissä suunnitelmissa ja pystyttää kolmet liikennevalot 200 metrin matkalle. Vaikka kuntalaisten palaute ja käyttötyytyväisyys liikenneympyrään oli ylivertainen verrattuna liikennevalovaihtoehtoon, lautakunta härkäpäisesti valitsi liikennevalovaihtoehdon. Päätös on demokraattinen ja siten tietysti oikea. Mutta onko päätös liikenteellisesti toimiva, onkin sitten toinen juttu. Epäilen sitä vahvasti.
En yleensä nillitä päätöksenteon valmistelusta, mutta tässä tapauksessa on pakko kiinnittää huomiota asian esittelyyn, joka on ollut päätöksenteon pohjana.
Kunnan toimielin tekee päätöksensä aina esittelyn pohjalta. Esittelyn tulee olla läpinäkyvää ja sisältää kaiken relevantin ja todellisen tiedon. Esimerkiksi tässä tapauksessa esittelijä antaa virheellisesti ymmärtää, että aloitteessani esitän kolmen liikenneympyrän rakentamista. Näin ei asianlaita todellakaan ole, vaan päätarkoitukseni on vain väliaikaisen liikenneympyrän parantaminen ja muuttaminen pysyväksi. Kaksi muuta liikenneympyrää esittelijä on vetänyt omasta foliohatustaan. Tällaiset epätarkkuudet eivät voi olla vaikuttamatta päätöksentekoon.
Toiseksi esittelijä vetoaa liikennemallinnuksiin, joilla simuloitiin liikenteen sujuvuutta ja liikennemääriä vuosina 2020 ja 2035. Ainakaan teknisen lautakunnan esityslistoilta eikä pöytäkirjastakaan löydy esittelijän mainitsemia dokumentteja. Miten lautakunta voi tehdä perustellun päätöksen, jos sen jäsenet eivät saa kaikkea tarvittavaa tietoa?
Kolmanneksi esittelijä kryptisesti viittaa että ”toteutettava ratkaisu on suunniteltu olosuhteet huomioiden ja parhaiden ulkopuolisten asiantuntijoiden ammattitaitoon tukeutuen”. Myöskään näistä parhaista ulkopuolisista asiantuntijoista tai heidän mahdollisista raporteistaan ei löydy mitään tarkempaa tietoa esittelijän hehkutusta lukuun ottamatta.
Neljänneksi hyvään esittelytapaan kuuluu myös eri kustannusvaihtoehtojen esittely ainakin suuntaa antavasti.
Tässä tapauksessa minimivaatimuksena olisi voinut ainakin valmistella kustannuslaskelmat, jotka koskevat sekä liikennevalojen että liikenneympyrän perustamiskuluja sekä käyttökustannuksia esimerkiksi kymmenen vuoden aikajaksolla. Miksi näin ei tehty on arvoitus. Olisiko lopputulema ollut ”väärä”?
Demokratia on nyt toiminut ja tekninen lautakunta päätöksensä tehnyt, eikä päätöksestä ole valitusoikeutta. Tulevaisuus näyttää kuinka ”parhaiden asiantuntijoiden” luonnostelema liikennevalosumppu tulee toimimaan. Pahoin pelkään, että ruuhkissa tulee monelta palamaan sekä naftaa että hermot.