Rovaniemen hallintouudistus on tulossa hyvin valmisteltuna ja monelta puolelta esiteltynä kaupunginvaltuuston käsittelyyn joulukuussa.
Olen pitkin valtuutetuntaipalettani vuodesta 1987 alkaen yrittänyt saada rovaniemeläisen valmistelu-koneiston innostumaan pormestarimallista, jota muun muassa Tampere on käyttänyt oman kehityksensä moottorina. Oman kertomansa mukaan isolla menestyksellä. Ei pelkästään Särkänniemen liikennetunneli, raitiovaunu ja "kiekkokeskusta" aseman vaiheille, vaan myös laatuisa sote-palveluverkoston pohja ja todella luistava valmistelu- ja toteutuskäytäntö.
Yhteistyö on voimaa. Helsinki on juuri siirtymässä samaan malliin, mutta Remu Aaltosen Suomen tunnetummaksi stadiksi kehuma Rovaniemi ei "ryhdy".
Shellin kahviossa oletetaan, että asia ei Rovaniemellä etene, koska "vanha valta pölkää". Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Samaa sisäänpäinkääntymistä kuin joulupukki-jalankulkuvaloissa ja krematoriossa: "Koskaan et muuttua saa".
Sotessa jäämme Kemi-Tornion varjoon, yliopistoa ollaan ryöväämässä Ouluun ja moni valtion viranomainen ja yritys on jo mennyt Merikosken tai Vantaanjoen varteen.
Pormestarimalli pitäisi tutkia ja toteuttaa nyt, koska seuraava mahdollisuus jäykän ja sisäänpäinkääntyneen hallinnon uudistamiseen siirtyy Lapin pääkaupungin ulottuvilta ajallisesti muuten aivan liian kauas.
Sote- ja maakuntauudistukset eivät nyt odota meitä, saati että säälistä antaisivat senttiäkään.