Joskus on hyvä olla pessimisti, ja nyt se on ainoa järkevä tapa ajatella julkisten rakennustemme tulevaisuudesta. Osa niistä, eritoten muutamat kaupungin koulut vetelevät viimeisiään, vaikka moni on edelleen sitä mieltä, että eutanasiaa ei voida sallia eikä purkaa taloa, joka on ollut jo pitkään terminaalivaiheessa. Pitämällä näitä talon irvikuvia hengissä sairastutamme ihmisiä. Asioiden tärkeysjärjestys on selkeästi päälaellaan.
Meillä oli hyvät koulut. Tunnin lopulla tuntui, että hiilidioksidia saattoi olla luokkahuoneen ilmassa liikaa, koska moni tunsi olonsa nuutuneeksi. Välitunnin ajan avoimet ikkunat tuulettivat luokkaan uutta raikasta hengitettävää.
Samaan aikaan tuotekehittelijä teki keksinnön, jonka avulla avoimet ikkunat voidaan jatkossa laittaa pysyvästi kiinni. Kyseessä oli ilmanvaihtokone. Koulujen elämä jatkui mallillaan, kukaan ei köhinyt tai kärsinyt kutiavasta ja punoittavasta ihosta tai kuivuvista silmistä.
Tällä välin lobbari tapasi tuotekehittelijän, toisen markkinamiehen. Iso tukku rahaa vaihtaisi omistajaa, jos maahan saataisiin istutettua uusi rakentamisen uskonto ja ohjekirja, rakennusmääräys. Markkinavoimien voitettua valtakunnassa alettiin hokea mantraa, jonka mukaan ikkunoita ei saa enää avata: ”Ilmastointi menee sekaisin”.
Sekaisin meni jotain aivan muuta. Rakennuksella on nimittäin fysiikka, aivan kuten kaikella elollisella. Ihminen kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin joko biologisesti tai ulkoisilla muutoksilla, lisäämällä vaatetta esimerkiksi. Rakennus reagoi myös, mutta sen oma muuntautumiskyky on täysin materiaalien ja rakenteiden armoilla.
Tästä alkoi hyvän koulun matka mikrobiologisen viljelmän, homeen, itiöiden ja myrkkykaasujen kasvattamoksi. Niissä samoissa ”ihmiskoelaitoksissa” käytiin koko ajan koulua, voitiin pikku hiljaa huonommin, oireiltiin eri sairauksin ja raavittiin tunnilla kutiavaa korvantausta ja räpyteltiin päähän kuivuvien silmien luomia.
Siis aloitetaanpa alusta. Tulevaisuudessa meillä on hyvät koulut. Nyt pitää ymmärtää luovuttaa ja päästää irti vanhasta. Puretaan se, mikä ei tule millään remontilla kuntoon. Rovaniemen oireilevat koulut ovat jo pilalla, lopullisesti.
Koululaisten äitinä ja melkein valmiina rakennusinsinöörinä minä olen vihainen tälle päättämättömyydelle ja rahan tuhlaamiselle. Pitää rakentaa uusia kouluja! Sitten kun se tehdään, projekteja tulee johtaa ulkopuolelta palkattu rakennuttamisen ammattilainen eikä ammatillisilta tiedoiltaan jälkeen jäänyt kaupungin virkamies.
Lopuksi, aloitetaan vielä tämäkin alusta: kaupungin sisäisen tarkastuksen raportit voi kääriä rullalle pahvisen putken ympärille ja viedä seinätelineeseen sen huoneen seinälle, jossa käymme päivittäin istunnolla.