Baltiassa ja Tanskassa ovat luonnonolosuhteet Pohjoismaiden muista alueista merkittävästi poikkeavat. Tasaisina merenrantavaltioina heillä ovat optimaaliset olosuhteet tuulivoiman tuottamiseen.
Norjassa on mahdollisuus tuottaa energiaa tuulella ja vesivoimalla. Islanti toimi pääosin magmaattisella lämmöllä. Ruotsi on mallimaa energian tuotannossa. He päättivät luopua ydinvoiman tuotannosta ja tähdätä tuulen, auringon ja vesivoiman käyttöön. Venäjä viis veisaa käytännössä päästöistään. Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteisiin supistaa hiilidioksidin tuotanto vuoteen 2040 mennessä minimiin (LK 2018).
Maalämpö voi olla tulevaisuudessa merkittävin avaus teollisuusmittakaavaiselle energian tuotannolle. Sitä on talokohtaisesti käytetty kymmenissä tuhansissa kiinteistöissä, mutta nyt Espoossa oleva koe voi antaa käänteen tekevän tuloksen.
Meillä perusvoima tulee vielä kymmeniä vuosia ydinvoimalla ja se tarvitsee vesivoimalaitoksia säätövoimaksi. Tästä syystä kahden uuden ydinvoimalan tuotolla suurteollisuuden valtavat energiatarpeet tyydytetään. Tietenkin lisää säätövoimaa tarvitaan ja sitä saadaan tulevaisuudessa Kemijoen ”raakkurikkaasta” Sierilästä.
Sitten on uudella tavalla käsitettävä metsän kyky niellä hiilidioksidia täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Yleensä näyttää siltä, että nieleminen eli lehtivihreän tuotannon ajatellaan jatkuvan joko vuosi samalla tavalla vuodet ympäri. Niinhän tilanne ei tosiaankaan ole.
Tässä esimerkki kesästä 2017, jolloin oli poikkeuksellisen viileää. Kasvustot eivät toimineet lähimainkaan sillä tavalla kuin menneenä, pitkänä ja kuumana kesänä. Ilmaston lämmetessä vuosien keskilämpötilat kohoavat, jolloin metsien toiminen hiilinieluina tehostuu.