Ounaskosken koulussa opettanut Tuomo Suhonen kertoo (LK 26.5.) kuinka työpaikalleen koulun alakerrokseen parikymmentä vuotta sitten tultuaan puulattiainen opetustila oli pahasti kastunut. Hän kertoo paikkauksista, joiden alta löytyi mädäntynyttä puuta. Opetustilaa hallitsi maakellarin haju. Tällaisessa tilassa työskenteleminen aiheuttaa väistämättä kirjoittajan kertomia terveyshaittoja.
Parisenkymmentä vuotta sitten lumien sulamisen aikaan tulin Lyseon musiikkiluokkaan, jossa oli alkanut haista maakellarille. Otin heti yhteyden silloiseen kaupungin työsuojelupäällikkö Reino Ahoon. Tultuaan välittömästi paikalle ja todettuaan tilanteen hän kielsi luokan käytön. Musiikkiluokkani on entinen oppikouluaikainen puukäsityöluokka, jonka lattia oli puurakenteinen. Rakenne lienee ollut varsin samanlainen kuin hieman myöhemmin valmistuneessa Suhosen työpaikassa.
Myöhemmissä remonteissa lattia oli peitetty muovimatolla. Sulamisvedet olivat päässeet tilan alle ja siellä oleva puu ja muut hajoavat ainesosat alkoivat mätänemään aiheuttaen ikävän hajun. Mieleenikään ei tullut, että olisin jatkanut työskentelyä näin vakavasti vaurioituneessa tilassa ja vaarantanut oppilaitteni ja oman terveyteni. Musiikinopetusta jatkoimme ongelmitta Ounaskosken koulun ensimmäisen kerroksen luokassa.
Lyseon musiikkiluokka kuivattiin perusteellisesti lattian purkamisen jälkeen ja korjattiin. Kuukausien remontin jälkeen mitään hajuja tai vastaavia ilmiöitä tilassa ei ole esiintynyt. Vakavan kosteusvaurion korjaaminen onnistui. Tiedän tämän kokemukseni kautta, koska toimin tilassa päivittäin tuntikausia ja usein myös iltaisin valmistellessamme musiikkiesityksiä eri tilaisuuksiin.
Työnantajan ja tilojen haltijan on lainmukaisesti pidettävä tilat terveellisinä. Sitä vastuuta tilojensa kohdalla Rovaniemen kaupunkikaan ei saa väistää. Työntekijöillä ei missään tapauksessa ole velvollisuutta työskennellä terveydelle vaarallisissa tiloissa. Minulla ei tietenkään tullut mieleenikään jatkaa työskentelyä koululaisten kanssa tilassa, jonka sisäilma on pilaantunut.
Mistään "omaan polveen ampumisesta" ei ole kyse silloin, kun kieltäytyy vaarallisissa tiloissa työskentelemisestä. Jos korjauksen saaminen tilanteeseen ei tilojen haltijan kanssa onnistu, silloin on paikallaan tuoda asiat julkisuuteen. Rovaniemen kaupunkikin, vaikkei siltä aina vaikuta, on julkinen yhteisö, jonka kaikki toiminta lukuunottamatta laissa säädettyjä poikkeuksia on julkista. Minulla ei ollut tarvetta tuoda luokkani kosteusongelmaa julki, koska ongelman esilletuonti johti nopeasti korjaustoimiin.
Rovakadun koulurakennus on kohtuullisilla kustannuksilla korjattavissa. Siihen ei kuitenkaan ole ollut kaupungin hallinnoijien taholta mitään halua, koska sen tontti luovutettiin aikoinaan YIT:lle lievästi sanoen erikoisilla, lähinnä silloisen apulaiskaupunginjohtaja Martti Anttilan, valmistelemilla järjestelyillä. Siihen liittyy myös se, että kaupunki ei ole huolehtinut rakennuksen asiallisesta huollosta.
Mahdollisuuksien talon tarpeen ovat osoittaneet lukuisat kaupunkilaiset, jotka ovat sen puolesta aktiivisesti ja näkyvästi hyvin perustellen toimineet.