Arkkitehti Toni Yli-Suvanto totesi Hesarissa: ”Jos rakennus on syntynyt monipuolisesta ajattelutyöstä ja erilaisten tarpeiden synteesistä, se yleensä puhuttelee ihmistä luonnollisesti” (HS 1.4.). Musiikin, kuvataiteen ja kulttuurin rovaniemeläisen helmen Korundin käyttäjien uskon kokevan tämänkaltaista.
Kokeeko rovaniemeläinen ja täällä vieraileva samoja tunteita kaupunkimme keskeisillä paikoilla?
Kuntaliitoksen jälkeen kaupunkimme hallinnoijat ovat luomassa suppeasta keskikaupungista pienten asuntojen nukkumalähiötä. Vapaana olevat pienetkin alueet halutaan rakentaa täyteen. Samalla on tuhottu ja ollaan tuhoamassa tiloja, joissa asukkaat ja vieraamme voisivat yhdessä yhteisöllisesti toimia. Valistustalon hävittäminen vei suurelta joukolta yhteisöllisen kulttuuri- ja harrastemahdollisuuksien tyyssijan.
Valistustalon tuhon jälkeen keskikaupungilla on vain yksi riittävän laaja yhteisöllinen tila: arkkitehti Salokankaan suunnittelema Ounaskosken koulu. Sen korjaaminen luovalla tavalla yhteisölliseksi Mahdollisuuksien taloksi on välttämätöntä. Yhteisölliseen korjaustyöhön on saatava mukaan vaikkapa Oulun yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opiskelijat ja paikalliset rakennusalan oppilaitokset.
Rahoitukseen pitää hakea tukea EU:lta. Korjaamisesta pitää tulla koekenttä luovalle korjausrakentamiselle. Se työllistäisi enemmän kuin elementtitalojen pystyttäminen. Koulutuksellisen korjaushankkeen rahoituksen suunnittelu tarvitsee luovaa ajattelua. Kaavamaista edellisten rakennushankkeiden kustannusten kopiointia ei saa ottaa kustannusten perustaksi.
Jos tätä rakennusta ei pelasteta yhteisölliseen käyttöön, ainoa kansalaisille mahdollinen vapaa ympärivuotinen tila Rovaniemen keskikaupungilta katoaa.