Suomessa heräillään ruususenunesta kaivoslain suhteen. Yksi tärkeimmistä vioista mahdollisten ympäristövaikutuksien lisäksi on, ettei kaivosyhtiöiden tarvitse maksaa kaivosveroa yhteiskunnalle. Yhtiöt ovat kiittäneet lainlaatijoita ja vieneet voitot ulkomaisille sijoittajille. Kaivospaikkakunnille ovat jääneet vain työntekijöiden verotulot, jotka sinänsä ovat merkittävät.
Myös ympäristöhaittojen osalta kaivokset ovat päässeet helpolla johtuen laista ja sen heikosta valvonnasta. Kaivoksille on annettu toimintaluvat ilman, että saostusaltaat olisivat kooltaan vastanneet tulevien tuotannon nostojen aiheuttamaa ylikuormitusta. Kun kaivostoiminta on saatu alulle, on laitettu tuotannon korotusanomus viranomaisille, jonka nämä ovat pääsääntöisesti siunanneet.
Hyvä esimerkki on Talvivaara, jonka toiminnasta aiheutuneiden tuhojen puhdistuksia ja korvauksia ei vieläkään ole aloitettu. Lasku siitä lankeaa vanhan käytännön mukaan veronmaksajille. Ehkä voimassa olevaa lakia laadittaessa laatijoilla oli liikaa omistuksia Talvivaarassa.
Poliitikkojen kannattaisi käydä tutustumassa Mongolian kaivostoimintaan. Maan taloudesta kertovassa ohjemassa viranomaiset sanoivat kaivosten olevan valtion omistuksessa. Kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt saavat toimintaluvan valtiolta ja maksavat voitoistaan veron yhteiskunnalle. Kaivoksen ehtyessä yhtiöt ovat velvollisia korjaamaan toiminnasta aiheutuneet vahingot voitoistaan kerätyn rahaston turvin.
Kaivoslakiin on tehtävä perusteellinen remontti. Lakiin on kirjattava yhteiskunnalle mahdollisuus kaivostoiminnan torppaamiseen, jos yhtiö toistuvasti rikkoo sille asetettuja velvoitteita.
Suomessa kaivosyhtiöillä näyttää olevan jokamiehenoikeus tehdä koeporauksia Natura-alueilla ja hilata mahdollisia kaivoshankkeita lähemmäs hyvin toimivia ja tuottavia matkailukeskuksia. Nykyaikainen turisti voi käyttäytyä kuten luonto, pahasti häirittynä se ei koskaan palaa ennalleen. Kaivoslakiin tulisikin lisätä pykälä, joka estää kaivosten avaamisen matkailukeskusten läheisyyteen.