Ounasjokeen istutettujen lohenpoikasten taival mereen ja takaisin on vaativampi tehtävä kuin nuoralla tanssiminen.
Ounasjoelta Kemijokeen tullessaan veden virtailu lienee lohenomainen. Virtaa ja vapaata vettä on runsaasti. Sitten poikaset imaisee Valajaskosken vesimyllyn kita. Siellä vedellä on todella tiukka paine, sillä rattaat pitää saada liikkeelle. Vedenpaine sulkee kalojen kidukset ja osa niistä tuhoutuu. Ne, jotka selvisivät, haukkovat henkeä ala-altaassa.
Ossauksen läpi menee yhä pienenevä joukko lohen poikasia ja Petäjäskoskella menehtyvät loput. Poikashävikki Kemijoella on 6–7 kertaa suurempi kuin Tornionjoella (LK 14.9.2016).
Kalanpoikasten rääkkäyksessä ei ole järjen häivää. Julkisuudessa kauhistellaan lohikalojen koukkupyyntiä väkäsettömillä koukuilla eli catch and release -menetelmällä. Se on lähes samaa kuin Ounasjoen lohenistutus. Ajatus on kaunis ja sen mukaan istukkaat kävisivät kierroksen maailman merillä eli tässä tapauksessa Atlantilla. Sen jälkeen palaisivat syntymäjokeensa. Tällainen kahteen suuntaan kulkeva kalojen liikenne ei ole Ounas-Kemijoen vesistössä mahdollista nykyisessä tilassa ja lohen poikasia listitään voimalaitosten turbiineissa.
Kuningaskalan eli lohen saaminen Kemijokeen ja Ounasjokeen on mahdollista lisäämällä veden juoksutusta ohi voimalaitosten turbiinien.
Tämä kesä oli niin sateinen, että valmiisiin kalankulkuväyliin olisi riittänyt vettä. Nyt satanutta määrää pidetään poikkeuksellisena ja siltä se todella on näyttänyt.
Sattuman varaan ei voi tukeutua, joten avuksi on otettava konkreettiset keinot. Niistä on halvin ja varmin tulvavesien allastus joutaville jänkämaisemille. Lapin Liitolla on ollut aina eväät sopivien allaspaikkojen ja niitä korvaavien luontotyyppien määrittämisessä.
Jos lohen kasvatus vapaassa vedessä on yhteiskunnallisesti niin tärkeä, että siihen on tuhlattu tähän mennessä kymmeniä miljoonia rahaa ja satoja henkilötyövuosia, pitäisi poliittisten päättäjien havaita tilanne ja ryhtyä toimenpiteisiin. Niistä ensimmäinen on Natura 2000 -alueiden uudelleen arviointi. Sen jälkeen suunnataan raha-avustushakemukset EU:lle.
Voi hyvällä syyllä arvioida, että kymmenessä vuodessa tehokas toiminta saisi lohet tulemaan ja menemään Kemijoen ja Ounasjoen vesissä.