Tiistaina 17.5. järjestettiin kaupungintalolla asukastilaisuus jossa pohdittiin kysymystä; Mikä on se Rovaniemi joka haluamme ja voimme olla?
Paikalla oli parisenkymmentä aktiivista kaupunkilaista ja Lapin yliopiston tutkijoita. Vaan yksi oli joukosta poissa. Yhtään luottamushenkilöä tilaisuudessa ei näkynyt, ei kuulunut.
Kunnallisvaalit eivät ole vielä riittävän lähellä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli sentään lupautunut avaamaan tilaisuuden – arvostus siitä hänelle – mutta hän oli estynyt hyvin perustein. Varahenkilön hälyttäminen paikalle ei olisi latistanut muutoin hyvää tunnelmaa.
Kaupunginvaltuusto tekee pian päätöksen aluelautakuntien kohtalosta. Aluelautakunnat ovat toimineet vasta kaksi vuotta ja niiden lakkauttaminen kokeiluajan puitteissa vuoden 2016 lopussa on lyhytnäköinen päätös.
Kuten päättäjät tietävät kaupungin oman organisaationsa toiminnan näkökulmasta, asiat eivät tapahdu sielläkään hetkessä vaan tietyt kehittämistehtävät, kuten hankkeet, vaativat aikansa. Valtuuston tulee jatkaa kokeiluaikaa vähintään vuoden 2020 loppuun saakka ja arvioida halutessaan asiaa silloin uudelleen. Tuolloin on jo relevanttia kokemukseen perustuvaa tietoa lautakuntien toiminnasta. Nyt lautakuntien lakkauttaminen olisi varsin lyhytnäköistä politiikkaa.
Lapin yliopiston tekemässä tuoreessa selvityksessä todetaan seuraavaa: "Ongelmallisena kuitenkin voidaan edelleen pitää sitä, että roolissa on suhteellisen paljon epäselkeyttä ja -varmuutta, huolimatta käytännön toimintakokemuksesta --- 27 prosenttia vastaajista ei pidä järjestämisvastuuta selkeänä. --- Järjestämisvastuun selkeyteen sekä aluelautakuntien ja toimialalautakuntien väliseen suhteeseen tulee kuitenkin edelleen kiinnittää kehittämisen huomiota niin toiminnan organisoinnin, päätösvallan kuin yhteistyönkin näkökulmista."
Ongelmana selvityksessä todettuun voidaan pitää sitä, että aluelautakunnat elävät omaa elämäänsä irrallisena kaupungin muodollisesta päätöksenteosta, vaikka lautakuntien toiminta onkin määritelty hallintosäännössä.
Selvitys toteaa, että; "Aluelautakuntien aidon päätösvallan puuttumista, suhdetta toimialalautakuntiin sekä epäselvää asemaa tilaaja-tuottaja -mallin sisällä pidettiin ongelmana suhteellisen monessa vastauksessa. Päätösvaltaa pidetään nimellisenä ja taloudellisten raamien käytännössä ohjaavana, jolloin päätöksenteon liikkumavara jää pieneksi. Järjestelmää kuvataan muun muassa kankeaksi ja monimutkaiseksi."
Lautakuntien lakkauttamisen sijaan kaupungin tulee kiinnittää huomiota tähän problematiikkaan. Erityisesti toimialalautakuntien heikkoon sitoutuneisuuteen ja vuoropuheluun aluelautakuntien toiminnassa tulee ottaa kriittiseen keskusteluun, jossa paljon vartijana on kaupunginhallitus ja kaupungin ylin virkamiesjohto.
Ydinkysymys kuitenkin on se, että mikäli kaupungin ylin päättävä elin valtuusto ja valtuutetut eivät usko lautakuntien toimintaan, on parempi laittaa pillit pussiin, sillä valtuusto näyttää suuntaa, on se sitten oikea tai väärä. Kun ylin päättävä elin on aikanaan tehnyt päätöksen lautakuntien perustamisesta, toimialalautakuntien olisi syytä ottaa asia siihen kuuluvalla vakavuudella.
Pohdintaa on käyty siitä, tulisiko lautakuntien jäsenet valita poliittisin perustein? On huomioitava, että kaikki kyläläiset eivät halua osallistua politiikkaan – kolmen metrin kepilläkään. Mikäli kaupunki päätyy tähän ratkaisuun on selvää, että lautakuntien toiminta halvaantuu ja tärkeää osaamispääomaa jää pois.
Onko tähän varaa? Kylätoiminta ei kaipaa politiikkaa vaan aktiivista, luontaista osallistumista ja vaikuttamista oman alueen elinolojen kehittämiseksi. Politiikkaa ehditään harrastaa aivan riittämiin kaupungintalollakin.
Selvityksessä todetaan, että kokonaisuutena aluelautakuntien toimintaan on tyytyväisiä noin 60 prosenttia vastaajista, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena kahden toimintavuoden jälkeen (kokeilualueiden osalta). Aluelautakuntien toimintaa tulee jatkaa niiden toimintaedellytyksiä ja vaikuttavuutta parantaen. Onhan Rovaniemi jatkossakin kylien kaupunki ?