Pari viikkoa sitten kymmenet tuhannet nuoret lähtivät yhtä aikaa eri puolilla maailmaa osoittamaan huolensa maapallosta ja tulevaisuudestaan. Koskaan ennen ei ole nähty yhtä mittavaa, yksimielistä valtioiden rajat ylittävää mielenilmausta.
Nuorten viesti otettiin vastaan eri tavoin. Moni iäkkäämpi hymähteli ja piti sopimattomana päivän poissaoloa opiskelusta. Pääministeri Sipilä komensi nuoret istuttamaan mäntyjä.
Myös YK:n pääsihteeri Antonio Guterres osallistui keskusteluun (HS 22.3.). Hänestä nuoret lähettivät päättäjille selkeän viestin: ”Teidän täytyy toimia nyt pelastaaksenne planeettamme ja tulevaisuutemme ilmastokriisiltä. Nämä koululaiset ovat ymmärtäneet jotain, joka vanhemmilta on jäänyt ymmärtämättä: käynnissä on kilpajuoksu elämästä, ja olemme häviämässä.”
Pääsihteeri jatkaa: ”Minulla on vielä viesti niille, jotka ovat marssineet ja marssivat uudelleen. Tiedän, että nuoret voivat muuttaa – ja muuttavat – maailmaa. Moni on ahdistunut ja pelkää tulevaisuutta. Ymmärrän huolenne ja suuttumuksenne. Tiedän kuitenkin, että ihmiskunta pystyy valtaviin saavutuksiin Äänenne antavat minulle toivoa.
Mitä enemmän todistan sitoutumistanne ja toimintaanne, sitä luottavaisempi olen, että voitamme. Teidän ponnistelujenne ansiosta meidän on mahdollista – ja meidän täytyy – voittaa tämä uhka ja luoda puhtaampi, turvallisempi ja vihreämpi maailma kaikille.”
Nuoret haluavat kantaa vastuuta ja muuttaa maailmaa, emme me vanhat homekorvat.