Kielten opetuksessa on aina kokeiltu uutta. 70-luvulla koulua käyneet muistavat drillauksen, jolloin istuttiin kuulokkeet tiukasti päässä kielistudiossa. Keskityttiin sanatoistoon ja tiiviit vaneriseinät pitivät huolen siitä, ettei vahingossakaan pystynyt puhumaan vieruskaverin kanssa. Opettaja seurasi tiukasti opiskelijoiden työskentelyä.
Kielistudiomaailma oli suuri kehitys vanhalle käännöspedagogialle, joka oli vanhaa perua latinan kielestä kääntämisestä. Vielä 60-luvulla kielestä toiseen kääntäminen oli kielen opetuksen traditio.