Aluelautakuntia koskevassa keskustelussa on esitetty eräitä lakiin nojaaviksi väitettyjä näkökantoja, jotka antavat aiheen ihmettelyyn. Omistan tämän tekstini kokoomuksen valtuustoryhmälle jo senkin vuoksi, että minut on valittu yhdeksi samaisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi.
Kuntalakia uudistettiin eräiltä osin talvella 2015. Lähidemokratiaan liittyvät kysymykset näyttävät olleen siinä sivuosassa ja lähinnä pyrittiin luomaan lainsäädännölliset edellytykset asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle.
Lausuma on sikäli merkityksellinen, että lain ristiriitaisten tulkintojen arviointiperusteena on lakitekstissä ilmaistu tarkoitus. Lienee myös selvää, etteivät paikalliset hallintosäännöt voi syrjäyttää kuntalakia.
Laki nimeää kunnan osa-alueen kehittämiseen tähtäävän alueellisen toimielimen lauta- tai johtokunnaksi. Rovaniemellä esitetty toimikunta-nimike on tälle lainkohdalle tuntematon.
Lain mainitsemalle alueelliselle toimielimelle annetaan kieltämättä mahdollisuus lausuntojen antamiseen. Mutta laki viittaa noin sanoessaan koko kuntaa koskeviin valmisteluhankkeisiin, esimerkkeinä kuntastrategia ja talousarvion laadinta.
Kuntalaki tosiaankin määrää valtuuston kokoonpanoon vaikuttavat vaalit pidettäviksi joka neljäs vuosi. Laki kuitenkin antaa valtuustolle mahdollisuuden siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille.
Käytännössä homma pyörii siten, että aluelautakunta saa vuosittain tietyn suuruisen euromääräisen talousarvio-osuuden, jonka käyttämistä se budjettivaltansa puitteissa ja kolmen kuukauden reaaliajassa seuraa. Lain 1 §:n määrittelemänä tarkoituksena on myös edistää kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä. Tätä voitaneen pitää lähidemokratiana.