Luin mielenkiinnolla artikkelin kesämatkailun uudesta ideasta . On huomattu ilmiö, joka on miljoonia vuosia ollut olemassa ja jota lappilaiset ovat ihailleet tuhansia vuosia. Sitä odotetaan joka vuosi pitkän ja ankaran talven jälkeen kuin kuuta nousevaa, ei kun aurinkoa paistavaa. Oikein arvattu, on keksitty ”keskiyön aurinko”, joka on tulossa uutena tuotteena Lapin matkailumarkkinoille.
Perustin vuonna 1992 oman pienen yhden miehen erämaaohjelmia järjestävän yrityksen, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat mm. perisuomalaiset aktiviteetit kuten saunominen, erämaassa vaeltaminen, kanoottiretket sekä keskiyön auringon katseleminen. Jotta asia olisi ollut vielä mielenkiintoisempi, yhdistin usein kaikki elementit yhteen saaden näin todella monipuolisen kokonaisuuden.
Yritin usein saada muun muassa kaupungin matkailuelinten mielenkiinnon heräämään, koska tiesin että tuotteeni olivat matkailijoiden mieleen. Mitä lappilaisempaa voisi olla kuin saunoa rantasaunassa tai vaeltaa keskiyönauringon alla erämaassa. Koska kaipaamani mielenkiintoa tuotteitani kohtaan ei löytynyt, markkinoin itse omatoimisesti aktiviteettejani menestyksekkäästi netissä.
Olen todella ylpeä itsestäni, kun huomaan nyt eläneeni aikani edellä. Siihen aikaan ketään ei kiinnostanut luonnonilmiöt ja aktiviteetit niiden ympärillä, oli vain moottorikelkat, joulupukki ja joitain vesiaktiviteetteja.
Lanseerasin myös 1992 talviaktiviteetiksi hiihdon revontulten alla: sukset jalkaan ja erämaahaan nuotion ääreen ja katselemaan revontulia. Juttu oli aika lailla menestys, koska monet Kaukoidästä tulleet pitivät luonnonilmiöstä, kuten nyt saatamme huomata. Siis sekin oli oma juttuni, joka ei kiinnostanut kaupungin matkailuelimiä. Tänä päivänä jokainen yritys ”metsästää revontulia”.
Olen vuosi vuodelta seurannut matkailuelinkeinon ajatusjuoksua ja todennut, ettei nähdä ympäröivää luontoa. Tai kyllähän se nähdään, muttei hyväksytä tietynlaisia muita ohjelmia, perin suomalaisia tai lappilaisia sellaisia, jotka vaativat enemmän työtä, pienempiä ryhmäkokoja ja todella osaamista.
Kaupungin ympärillä on esimerkiksi kymmeniä kilometrejä kelkkauraa, joita kesällä vain porot ja muutamat marjastajat käyttävät. Itse käytin näitä uria hyväkseni vaelluksillani. Oli helppo kävellä raivattua uraa, ei tarvinnut suunnistaa koko ajan ja pystyi välillä poikkeamaan syvemmällä metsää löytääkseen mielenkiintoisia luontokohteita.
Asiakkaat usein kysyivät, miksi täällä ei näy muita ihmisiä, tämähän on vaeltajan paratiisi. Siinäpä hyvä kysymys. En vienyt asiaa sen pitemmälle, koska minulla oli oma juttuni eli todella rauhalliset vaellusmaastot. Ja tiesin, ettei asia kuitenkaan ketään kiinnostaisi.
Meillä Lapissa ja Rovaniemellä on vain luontoa, luontoa ja luontoa. Miksei sitä käytetä omaleimaisella tavallamme hyväksi? On valitettavasti todettava, että mielikuvitushenkilö(t) vievät huomion pois siltä tosiasialta, mikä pitäisi matkailun ympärivuotisena ja myös kokovuotisena työllistäjänä.
Oppailla ja firmoilla olisi töitä ympäri vuoden eikä vain muutaman kuukauden vuodessa. On itsestään selvää, ettei kukaan halua työskennellä vain huonopalkkaisena tilapäisapuna, kun mahdollisuuksia olisi suurempiinkin kokonaisuuksiin.
Mielestäni menee taas turhaan yhteisiä varoja hukkaan, kun tuodaan suurella rahalla joku julkkis katsomaan Ounasvaaran laelle keskiyön aurinkoa. Eikö todellakaan muuta keksitä? Nekin eurot voitaisiin sijoittaa määrätietoiseen markkinointiin kautta maailman.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva matkailuyrittäjä ja eräopas.