Kolumnissaan (LK 9.6.) Daniel Wallenius pohti muistokirjoituksen merkitystä. Sitä, millaisena ympäröivä maailma näki ihmisen hänen eläessään.
Kirjoittaja mainitsi: ”Pohjimmiltaan kyse ei olekaan siitä, kuka saa kirjoittaa kauniita sanoja, vaan siitä, kenellä on oikeus määritellä ihminen hänen kuolemansa jälkeen."
Voi myös kysyä, kenellä on oikeus määritellä ihminen hänen syntymänsä jälkeen ja siten vaikuttaa yksilön identiteetin kehitykseen? Kärjistetysti: olemmeko yhtä kuin itseemme kohdistuneiden ja sisäistämiemme määritysten summa?
Jo syntymänsä hetkellä pienokainen otetaan vastaan lähiomaisten tunteiden ja näkemysten kannattelemana.