Lapin Kansassa pohdittiin taannoin Suomen mahdollisuuksia pitää koko maa asuttuna, jolle kansalaiset näyttävät antavan selkeän tukensa.
Keskustelu on sinänsä myöhäsyntyistä, sillä koko maa ei ole nytkään asuttu. Syvä maaseutu on autioitunut sen verran kuin se yleensä voi autioitua, eivätkä siellä vielä asuvat ihmiset aiheuta yhteiskunnalle sen kummempia kustannuksia.
Nyt pitäisi sen sijaan paneutua niihin alueisiin, joihin vielä voidaan eniten vaikuttaa eli entisiin rintamaihin kirkonkyliin ja maakuntien kakkos- ja kolmoskaupunkeihin, joita uhkaa maakuntauudistuksen myötä kuihtuminen ja taantuminen, kun hallinto ja palvelut keskittyvät.