Kaupungeissa tulevan vuoden talousarvioiden valmistelut ovat kiivaimmillaan. Rovaniemellä koulutuslautakunta hyväksyi alustavan talousarvioesityksensä kokouksessaan viime torstaina.
Jo talousarvion laadinnan alkumetreiltä lähtien oli selvää, ettei lautakunnalle asetettuun yli 2,5 miljoonan euron säästötavoitteeseen tulla pääsemään. Näin ollen lautakunnan rooliksi muodostui määritellä, missä kulkee koulu- ja varhaiskasvatuspalveluihin kohdistuvien leikkausten raja.
Lopputulos on hämmentävä lautakunnan puheenjohtajan sekä perussuomalaisen ja kokoomuksen edustuksen seistessä koko esitetyn leikkauslistan takana. Lautakunta on yksimielisesti hyväksynyt toimintaansa ohjaavat perusopetuksen järjestämisen periaatteet, jossa määritellään esimerkiksi opetusryhmien maksimikoot. Säästövimmassa periaatteetkin näemmä unohtuvat tai menettävät merkityksensä. Jos lautakunta ei puolusta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadullisia tekijöitä, niin kenen sen oletetaan tekevän?
Mikäli leikkauslista todella realisoituu kouluarjessa, se tarkoittaa, että tulevana syksynä Rovaniemellä peruskouluissa opetetaan vähemmän ja opetusryhmien koot ovat suurempia. Lukiokoulutuksen osalta vähennetään syventäviä ja soveltavia kursseja, jotka tukevat nimenomaan ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Näitä opetuksen laatua heikentäviä leikkauksia, joilla on suora vaikutus sekä oppijan että opettajan hyvinvointiin, ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.
Hämmästyksekseni jäin lautakunnassa yksin puolustamaan hallinnon lomautusten inhimillistämistä ja kunnallista perhepäivähoitoa. Talousarvioesitys on selkeäsanainen kunnallisen perhepäivähoidon alasajo-asiakirja. Lautakunnalta ei myöskään löytynyt ymmärrystä tänä syksynä uudelleen käynnistetyn Koskikadun päiväkodin säilyttämiseen kunnallisena yksikkönä.
Jokainen päiväkoti-ikäisen vanhempi tuntee toimivan päiväkotiyhteisön arvon. Näillä päätöksillä perheet ja työntekijät joutuvat heittopusseiksi säästötoimenpiteiden tiellä, kun päiväkotiyhteisö hajotetaan tulevana syksynä yksikön siirtyessä palvelusetelille.
Yksin jäin myös pyrkimyksissä säilyttää erityisavustajien ja koulunkäynnin ohjaajien resurssi nykyisellään. Mikäli nyt laadittu talousarvio toteutuu, varhaiskasvatuksen kentältä vähenee ensi syksystä alkaen kymmenen erityisavustajaa ja koulupuolelta kymmenen koulunkäynnin ohjaajaa. Heidät korvataan kahdeksalla opettajalla.
Käsitykseni mukaan yhdessäkään koulussa tai päiväkodissa ei tälläkään hetkellä ole liikaa aikuisia. Aikana, jolloin kannetaan huolta lasten ja nuorten syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta, ei tämän kaltaisiin leikkauksiin mielestäni ole varaa.
Ikäväkseni voin todeta, että oikeiston ylläpitämä vaihtoehdottomuuden retoriikka on rantautunut myös kunnalliseen päätöksentekoon. Tosiasiassa vaihtoehtoja leikkauksille on. Oma, kipeimmät leikkaukset väistävä, esitykseni oli laadittu 0,5 prosentin veronkorotuksen raamiin.
Vasemmistolle koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun vaaliminen on itseisarvo. Onneni on edustaa puoluetta, jossa koulutukseen ja varhaiskasvatukseen panostamisen vaalilupauksia on lupa toteuttaa myös käytännön päätöksenteossa.