Toimittajalta-kirjoituksesta (UR 27.12.) voisi saada käsityksen, että hiihtolatuja jopa hoidetaan Rovaniemellä. Aktiivihiihtäjänä olen joutunut panemaan merkille, että näin ei ole.
Joulunaikaan hiihdin kaksi lenkkiä Sierijärvelle ja yhden kotikulmillani Mellalammelle. Melkoista tarpomista, luonnehtisin. Mäntyvaara–Sinettäjärvi-reitti on täysin luonnontilassa. Mikään ei ole muuttunut viime vuodesta.
Lisäksi yksi uusi tie, Isoaavantien jatke katkaisee Mäntyvaaran ladun. Jos lähtee lenkille Korkalovaarasta Sinettäjärvelle, tarkoittaa se kuusi kertaa suksien irrottamista jaloista ja epätoivoista monojen kolojen puhdistamista jäätävistä lumipaakuista. Miten talviurheilukaupungissa ei voida suunnitella katujen teon yhteydessä ali- tai ylikulkuja latujen kohdille?
Perjantaina 29.12. katsoin latutilannetta kaupungin nettisivuilta. Suurin osa laduista näytti olevan vain tyydyttävässä kunnossa. Lisäksi oli pari heikossa kunnossa olevaa reittiä, joille ei ole pohjiakaan ajettu.
Väliviikollakin olisi ollut mukavaa sujutella latua pitkin. Kunnon hoitaminen lisää työvireyttä, vähentää sairastumisriskiä ja on kansantaloudellisesti kaupungilta hyvä sijoitus kansakunnan terveyteen.
On ikävää esitellä etelän vieraille tällaista hiihtolatujen ylläpitoa. Mielestäni kannattaisi satsata maineeseen olla hiihtokaupunki. Erityisen huolissani olen juuri Korkalovaara–Sinettäjärvi -ladun kunnossapidon puolesta.
Kuinka vaikuttaa tulevaisuudessa se, että kaupunki on siirtänyt latuhuollonkin uuteen yhtiöön Napapiirin Infralle. Nyt kun latuhuolto on samassa yhtiössä kuin vesi, sähkö ja mitä kaikkea, seuraako siitä entistä niukemmin varoja osoittaa latujen kunnossapidolle?