Viime aikoina on keskusteltu paljon lainvalmistelun laadusta. On ehdotettu komiteatyöskentelyn palauttamista, ministeriöihin lainsäädäntöjohtajia sekä lainvalmistelukoulutusta kansanedustajille ja ministereille. On esitetty valtioneuvoston kansliaan riippumatonta neuvostoa, joka kävisi läpi ministeriöiden lainsäädäntöesitykset perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.

Perusteellinen, laajapohjainen valmistelu on vähentynyt ja nopeatempoinen virkamies- ja selvityshenkilövalmistelu lisääntynyt. Lapsinäkökulma jää suppeassa valmistelussa helposti muiden näkökulmien varjoon.