Hoivakodin sulkeminen todistaa, ettei markkinalogiikka vanhusten hoivapalveluissa laadun takeena toimi. Myytävä tuote on arkinen hoiva ja asiakkaina he, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat, mutta eivät sen laatua enää pysty arvioimaan. Valinnanvapauden hehkutuksesta huolimatta totuus on, että erityisesti muistisairailla ei ole mahdollisuutta valita hoivakotia tai vaatia kunnalta parempaa hoivantuottajaa.

Onko laadunvalvonta riittävää ja yhtä tehokasta kaikkia hoivantuottajia kohtaan? Ovatko hoivajätit saaneet erityiskohtelua vai miksi epäkohtiin ei ole aikaisemmin puututtu? Miksi on hyväksytty sanktioitta se, että hoivajätit esittävät hoitajamääristä suorastaan valheita?