Koulujen sisäilmaongelmista puhuttaessa huomio kiinnittyy rakennuksiin. Rakennusten tutkimus- ja korjausprosessit ovat hitaita ja lopputulokset epävarmoja. Samaan aikaan Suomessa on jo paljon sisäilmasta sairastuneita lapsia. Eri arvioiden mukaan vakavasti sairastuneita lapsia on noin 1000–5000, ja lievemmin oireilevia 100 000–200 000. Sisäilmaongelmille altistuvia on paljon enemmän, merkittävä osa kustakin peruskoulua käyvästä ikäluokasta.
Koulujen sisäilmaongelmat heikentävät merkittävästi lasten oikeuksien toteutumista. Jokaisella lapsella on oikeus opetukseen, terveelliseen opiskeluympäristöön ja parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan. Sisäilmaongelmat vaarantavat lasten kehityksen, oppimisen ja yhdenvertaisuuden.
Voi kestää kohtuuttoman kauan, ennen lapsen oireet osataan yhdistää koulun sisäilmaan. Apua tilanteeseen on hankala saada. Sairastuneen lapsen palveluohjaukseen tarvitaan selkeämpiä käytäntöjä. Lapsen vointia on tarkasteltava kokonaisuutena, sillä sisäilmaoireet ovat usein yhdistelmä monenlaisia arkielämää haittaavia sairauksia ja kiputiloja. On myös kestämätöntä, että monet vanhemmat ovat joutuneet jättämään työnsä huolehtiakseen pienestä koululaisesta hänen sairastuttuaan koulun sisäilmasta – yksin lasta ei voi jättää.
Kun koulussa oireillaan, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin. On selvitettävä mahdollinen terveyshaitta ja tehtävä suunnitelma siitä, miten oireilevien ja muiden lasten terveydestä ja opetuksesta huolehditaan, kunnes tarvittavat toimenpiteet on tehty. Ellei suunnitelmaa ole, kyse on syrjinnästä terveydentilan perusteella.
Oireileville ja sairastuneille lapsille on tehtävä opetuksen ja kasvun tuen järjestämiseksi yksilölliset ratkaisuja. Yhdelle voi riittää siirto toiseen kouluun ja toiselle jos osa oppitunneista pidettäisiin ulkona. Kun lapsi ei voi opiskella oman ryhmänsä mukana, tarvitaan tukiopetusta terveellisissä tiloissa ja laadukasta etäopetusta. Joustavat opetusratkaisut edellyttävät pedagogista joustavuutta. Tähän opetussuunnitelman ilmiölähtöisyys antaa paljon aineksia. Sisäilman vuoksi ympäristötekijöille herkistynyt lapsi voi tarvita erityisiä opetus- ja tilajärjestelyjä, vaikka yleinen terveyshaitta rakennuksesta olisi korjattu.
Jokaiseen kuntaan tarvitaan ainakin yksi puhdas rakennus, jossa sairastuneet opettajat ja lapset voivat toimia.
Julkisten rakennusten aiheuttamat sairastumiset ovat yhteiskunnallisen järjestelmän heikkouksien seurausta: huonosti hoidetut rakennukset sairastuttavat lapsen. Sama lapsi joutuu ulkopuolelle normaalista perusopetuksesta, sosiaalisesta ryhmästään ja saattaa menettää terveytensä lopullisesti. Kyse on lapsen hyvinvoinnista tänään ja hänen työkyvystään tulevaisuudessa.
On huolehdittava siitä, että yhteiskuntamme ei joudu parinkymmenen vuoden kuluttua esittämään julkista anteeksipyyntöä reagoimattomuudesta näiden lasten terveyden menettämiseen, sosiaalisista verkostoista poissulkemiseen ja asumis-, opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksien rajautumiseen.