Lukijalta: Koulu on kylän sydän

Rovaniemen koulutuslautakunta esitti viime maanantaina Nivankylän koulun lakkauttamista.
Rovaniemen koulutuslautakunta esitti viime maanantaina Nivankylän koulun lakkauttamista.
Kuva: Jussi Leinonen
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Nivankylän vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja

”Äiti onko totta, että meidän koulu saatetaan lakkauttaa?" kysyi minulta Samu, joka juuri aloitti 1. luokan Nivankylän koulussa.

”Onneksi ainakin minä saan käydä siellä koko ala-asteen”, totesi taas 6. luokalla oleva Tomi.

Pahalta tuntuu. Epävarmuuden varjo on leijunut Nivankylän koulun yllä jo pitkään. Tämä on rankkaa lapsille, perheille ja opettajille. Viimeksi vuonna 2017 koulutuslautakunta päätti kuitenkin säilyttää koulun, koska talousarvioperustetta ei lakkautukselle löytynyt. Nytkin esitetty oppilaskohtainen hinta on niin lähellä kaupungin keskiarvoa, että rohkenen epäillä säästöjen syntymistä, sillä koulukuljetusten kustannukset Ounasjoelle/Ylikylään maksavat nekin, puhumattakaan jäljelle jäävän hyväkuntoisen koulurakennuksen ylläpitokustannuksista.

Myös Itä-Suomen Avin opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola on kyseenalaistanut blogissaan lakkautusten päätösten perusteena olevien laskelmien toteutumisen. Kouluja on lakkautettu viime vuosina paljon. Yhdellä koulun lakkautuksella kunnat ovat esittäneet saavansa keskimäärin 200 000–400 000 euron vuosittaisen säästön. Jos nämä laskelmat pitäisivät paikkansa, pitäisi Suomessa joka vuosi säästyä perusopetuksessa noin 800 miljoonaa euroa. Eli lähes sama summa mitä kunnat saavat perusopetukseen valtionosuuksina.

Koulu on kylän sydän, toiminnan keskus. Koulu on toiminut tiiviissä yhteistyössä kylän muiden toimijoiden kanssa kautta aikain ja opettanut lapsille tällä yhteistyöllä tärkeitä arvoja. Onko kukaan miettinyt mitä koulun lakkauttaminen tekee alueelle 5–10 vuoden säteellä? Alueen houkuttelevuus lapsiperheiden silmissä heikkenee, talojen ja maan arvo laskee. Muuttotappio kasvaa ja veroeurot vähenevät.

Kari Lehtola on kritisoinut voimakkaasti koululakkautusten perusteita ja peräänkuuluttanut puolueetonta ja perusteellista tutkimusta siitä, mitä vaikutuksia koululakkautuksilla on ollut. Hän on myös todennut, että on älyllistä ja pedagogista epärehellisyyttä jättää kokonaan huomioimatta se tosiasia, että lähikoulun saavutettavuudella on havaittu olevan selvä yhteys oppimistuloksiin.

PISA-tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa alueellisen erojen kasvavan. Lehtola uskoo kouluverkon karsimisella olevan oma vaikutuksensa itä- ja Pohjois-Suomen alueen oppimistulosten laskuun.

Yhdysluokkaopetusta on epäilty vanhanaikaiseksi. Tutkitusti sillä on havaittu olevan kuitenkin monia positiivisia vaikutuksia. Opettajan ja oppilaan suhde on läheinen. Oppilaat kehittyvät omatoimisiksi, yksilöllisiksi ja avuliaiksi. Heterogeeninen luokka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia sosiaaliselle kehitykselle kuin homogeeninen luokka. Oppilaiden kokemukset ovat persoonallisia ja toivottujen sosiaalisten käyttäytymismuotojen oppiminen on luonnollista. Oppilaat ovat rauhallisempia ja seurallisempia kuin suuremmissa kouluissa ja avun antaminen nuoremmille on yleistä.

Yhdysluokka on sosiaalisen kehityksen kannalta hyvä, koska esimerkiksi koulun toimintatavat opitaan ensimmäisellä luokalla mallioppimisen kautta vanhemmilta oppilailta. Eri-ikäisten oppilaiden vuorovaikutus laajentaa lapsen minäkäsitystä. Kyläkoulun ympäristön tarjoamat mahdollisuudet rikastavat opetusta ja vahvistavat oppilaiden luontosuhdetta.

”Pääsenkö minä sitten ykköselle Nivankylään?” kysyi lopuksi kuopuksemme, jonka koulun aloitus siintää kahden vuoden päässä.

”Toivottavasti”, vastasin.